HYVÄÄ UUTTA VUOTTA INHIMILLISEMMÄN LIIKENNEPOLITIIKAN PUOLESTA!

Kuluneena syksynä Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry on ollut mediassa enemmän esillä kuin kaiketi koskaan aikaisemmin yhden vuodenajan aikana. Toki vuoden mittaan olemme toimineet muutenkin (lausuntoja, keskustelutilaisuuksia jne).

Ymmärrettävästi toimintamme on keskittynyt paljolti pääkaupunkiseudulle. Aiheellisesti eräs alkuvuosien aktivisti Hämeestä huomautti Enemmistön touhun vähäverisyyttä muualla Suomessa. Totta on. Puolustukseksi jälleen kerran sanottakoon, ettemme saa senttiäkään yhteiskunnalta. Resurssimme talkootyönä ovat hyvin rajalliset. Joulupukkia taasen kerran kiitämme joulurahasta. Pystymme keväällä painattamaan ja postittamaan juhlanumeron yhdistyksen 40 vuotisen taipaleen kunniaksi. Syysnumeron mukana lähetimme pyynnön parillekymmenelle alkuaikojen aktivistille tekstien saamiseksi lehteen. Odotamme niitä helmikuun loppuun asti toki muiltakin vuosikymmenien saatossa toimineille. Muisteluksia ja mielipiteitä. Suurkiitos etukäteen!

Vuoden lopun ilouutinen oli Hesarin 27.12 kyselytutkimus, joka otsikoitiin: Pääkaupunkiseudun asukkaat haluavat rajoittaa autoilua Helsingin keskustassa. Sen mukaan kuusi kymmenestä haluaa hillitä yksityisautoilua. Neljännes taasen helpottaa. Vanhan kaavan mukaan espoolaiset ovat eniten rajoittamattoman yksityisautoilun puolesta. Se toki on huomattu jo aikoja sitten Hesan keskustassa.

Kiitos teille nettisivuillamme ja blogissamme käyneille. Jatkamme edelleen noin kerran viikossa blogijuttujamme. Keskimäärin 2500 käyntiä on sentään kuukausittain mukava määrä.

Arvokkaasti Enemmistö ry:n pj. Risto Larjavaara

PYSÄKÖINNINTARKASTAJASTA TULLUT TOIVEAMMATTI!

Onko tämä totta vai viinien huumaa? Totta se on. Enimmillään hakemuksia on tullut Helsingin kaupungin rakennusvirastoon 470 yhdellä hakukierroksella. Heistä 30 on otettu haastatteluun ja vain 10 pääsi koulutukseen. Valtaosa hakijoista on ollut miehiä. Onko tulevaisuudessa "lappuliisoista" tulossa "lappulasseja"? Kaikille kahden kuukauden koulutuksen jälkeen on tiedossa työpaikka.

Tukholmassa pysäköinnintarkastajia on noin kymmenkertainen määrä ja sen huomaa katukuvassa. Jalkakäytäville parkkeerattuja autoja ei näe juuri ollenkaan. Helsingissä tämä taasen on maantapa tai oikeammin "kaupungintapa" Katsokaa vaikkapa Mechelininkatua.

Iltapäivälehdet uutisoivat säännöllisesti kohuartikkeleita, joissa suuttunut autoilija uhkailee tai käyttää jopa väkivaltaa autollaan tai nyrkillään lappuliisoja kohtaan. Väistämättä tulee mieleen, että välillä tämä on tarkoituksellista esimerkin näyttöä. Lappuliisat muka liian herkästi antavat lappuja. Yleisönosastoissa ammattikuntaa voidaan solvata mielinmäärin.

Jokainen ajatteleva autoilijakin tajuaa, että pysäköinnintarkastajat ajavat paljolti autoilijoiden etuja. Ilman heitä parkkipaikkoja olisi vaikea löytää, koska vaihtuvuus olisi vähäistä.

Iloitkaamme, että alalle on paljon hakijoita. Toivokaamme, että Helsinki perustaisi paljon uusia virkoja. Näin kaupunkikuva kohenisi, jalankulkijoiden turvallisuuden tunne paranisi, puistot kaunistuisivat ja kaupunkikin saisi paremmin rahaa ammattikunnan palkkoihin. Totuushan on, että ei kaupunki parkkimaksuilla juuri rikastu.

Risto Larjavaara

LIIKENNETURVAN SYYSKOKOUS

Enemmistö ry:n edustaja DI Matti Kosola valittiin hallitukseen Suojattoman liikenteen mandaatilla varamieheksi DI Juhani Tenhuselle (SULI). Ensi vuosi on ikääntyneen Suomen ilmentymä: Rahtarit 35 v, Enemmistö ry 40 v, Autokoulut 70 v ja Autoliitto 90 vuotta.

Liikenneturvan painopiste ensi vuodelle on moottoriajoneuvon turvallisuus, mikä tarkoittaa etenkin mopojen ja moottoripyörien huolestuttavaa tilannetta. Kampanjointiin on todella aihetta!

Kokouksen jälkeen kuultiin STM:n projektipäällikön Ismo Tuomisen esitelmä "Alkoholiohjelmasta". Tavoite 0,2 promillea oli vähällä toteutua ministeri Luhtasen aikana ja ilmeisesti toteutuukin lähiaikoina.

Ennuste vuodelta 2004 alkoholin kulutuksen suhteen on toteutunut tarkasti. Alkoholistien määrä on noussut 400 000:sta 600 000:een. 20% miehestä ja 10% naisista on alkoholisteja. Tilanne näkyy niin terveys- kuin liikenneasioissa.

Etyylialkoholi ei nyt keksittynä pääsisi lainkaan ihmisten käsiin ja teollisuuskin tarvitsisi erityisluvan sen käyttöön. Siksi se on siirretty kemikaalilistan käsittelyssä viimeiseksi eli 4800:nneksi. Lisätietoja STM:n esitteistä ja netistä.

KAKSI MAINIOTA PYÖRÄHISTORIIKKIA

Tänä vuonna on ilmestynyt kerrassaan kaksi korkeatasoista pyöräilyn
historiaa valottavaa teosta.

Mielenkiintoisempi on Tampereella paraikaa esillä olevaan näyttelyyn liittyvä "Velomania!: Pyörällä halki aikojen (Tre Vapriikki 2007, 255 s. Tampereen museoiden julkaisuja) Lainaan Vesa Karosen artikkelista "Suomen kirjallisuuden cyclomaaneja ja pyöräraivoilijoita" pari kohtaa. Hän kuvailee pyöräilyn suomalaisen uranuurtajan kirjailija ja valokuvaaja Into Konrad Inhan Saksan matkaa vuonna 1886 erityisesti Baijerissa: "Olin hiukan humalassakin kulkenut, sillä join heidän oluttansa keskimäärin 5 literiä päivässä". Kirjailija Pentti Haanpää polki jo 1920-luvulla pitkiä matkoja. Kesällä hän pysähtyi Punkaharjulle, mutta se oli "liiaksi herrasväen paikka". Kolin tieltä hän kääntyi syrjään vältellessään "autoja ja herroja ja epämääräistä
hienoutta. Kieltolain loppuessa 1932 Haanpää polki kotoaan Piippolasta 100 kilometriä Raahen alkoholiliikkeeseen. Kuka muuten muistaa Vesa Karosen ja Pekka Tarkan väittelyt Hesarissa ajoasennosta. Tarkka kannatti pystyasentoa ja Karonen kyyristyvämpää. Sekin on jo
pyöräilyhistoriaa!

Vesa Rohilan "Nostalgiset polkupyörät" (Hki Alfamer 2007, 160 s.) keskittyy ennenkaikkea suomalaisen polkupyöräteollisuuden vaiheisiin. Kirja on upeasti kuvitettu. Lopussa on 14 sivulla yli 550 suomalaista pyörämerkkiä aakkosittain Aamuruskosta Ystävään.

KAUPPAKAMARIN PUKSUPOIKA

Aluksi ajattelin, että kaupunginjohtaja Pajunen syöttää pajunköyttä vaatiessaan lisää autoja Helsingin keskustaan. Tä! Arkisinhan niitä on kaikkialla jalkakäytäviä myöten. Käytännössä ydinkeskusta romahtaisi richterin asteikolla seitsemän, koska maanalaisia parkkihalleja on jo nyt runsaasti puolityhjinä ja lisää on rakenteilla mm. Stockmannille (650 paikkaa). Onneksi voimakkaita maanjäristyksiä ei Suomessa esiinny.

Risto Larjavaara

Julkaistu Metro-lehdessä 22.11.

Samasta aiheesta Kansan Uutisten Viikkolehti julkaisi 23.11. kokoaukeaman jutun "Ympäristöväki ei hyväksy puheita yksityisautoilun lisäämisestä". Artikkelissa Enemmistön puheenjohtaja ja Uudenmaan Ympäristönsuojelupiirin puheenjohtaja Leo Stranius suomivat voimakkaasti Pajusen, Helsingin kauppakamarin ja ns. Vetovoimatyöryhmän esityksiä.

LAHTI - PIETARI KULTTUURIRATA

Komea kulttuuriteko Lahden kaupungilta. Värikkäässä kuvateoksessa paneudutaan otsikon mukaisesti tähän rataväliin monipuolisesti. Lisäksi mukana on mm. Hannu Niklanderin "Kirjallisuutta raiteilla" ja Markku Kosken "Elokuva ja rautatie - rakkautta ensi silmäyksellä" -esseet.
Kustantaja: Lahden kaupunginmuseo ja Lahden kulttuuripääkaupunkihanke.
Toimittaja: Heini Moisio
Lahti 2006

Vesi, rauta, kumi, ilma, tyhjyys.

Ratahallintokeskus kertoi raiteista 12.11.07 Enemmistö ry:n syyskokouksessa


Liikkuminen ja kuljettaminen on ekologian ja energian kannalta nykyajan oleellisin ongelmakenttä. Raiteilla raskaskin lasti kulkee kevyesti. Vain avaruudessa pikät matkat ovat ekologisempia kunhan sinne on ensin päästy. Siellä ei ole juurikaan kitkaa eikä painovoimaa. Raiteet eivät ole saaneet asemaa, joka niille kuuluisi ainakin pitkillä matkoilla. Kumia kuluu liikaa. Periaatteessa henkilöraideliikenne on kilpailukykyistä jopa välillä Helsinki -Oulu.

Enemmistö ry:n syyskokouksessa esitelmöi Ratahallintokeskuksen ylijohtaja Ossi Niemimuukko. Aluksi kannattaa muistaa, että Suomen rataverkosta on lähes 95% yksiraiteista. Myös Ratahallintokeskuksen yli-insinööri Juha-Heikki Pasanen oli paikalla vastaamassa yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Ehkä arvaat, että puhuttiin paljon rahasta. Se tulee raiteisiin tipoittain mm. lisäbudjeteilla. Pitkäjänteinen rahoitus olisi tehokkaampaa. Niemimuukko totesi, että alhaisella rahoituksella huonokuntoisimpia rataosuuksia joudutaan sulkemaan turvallisuussyistä. Vain junaturvallisuuden vaarantuminen herättää päättäjät.

Ville Komsi kysyi, miten harvat ja erikoistuneet urakoitsijat pärjäävät silloin, kun rahat tai kelit ovat lopussa. Ratahallintokeskus on ns. tilaajalaitos. Kuitenkin se on päässyt tilanteeseen, jossa alihankkijat on voitu pitää toimivan yhteistyön piirissä.

Matti Kosola esitti mielipiteenään, että kaikki olevat radat on pidettävä välttävässä kunnossa. Malmi- ja ainakin luonnonkiviesiintymiä voi löytyä lisää mistä vain. Olemassaoleva rata voi alentaa kynnystä ottaa esiintymä käyttöön. Pian aloittavan Talvivaaran kaivoksen tarvitsema uusi rataosuus on vain vain 25 km pitkä.

Yleiskeskustelu painottui vahvasti junaliikenteen lisäämisen puoleen koko maassa. Lapin turismia tulisi hoitaa enemmän ja pidemmälle junilla. Nopeutta ja matkustusmukavuutta voidaan lisätä. Onko ravintolatoiminnan verotusta junissa mahdollista keventää?

Ratahallintokeskus saa valtiolta vuosittain 345 miljonaa euroa, mutta esittää siihen 80 miljoonan euron lisäystä. Pahimmat pullonkaulat ovat Pohjanmaan rata (yksi raide) ja Kaakkois-Suomessa rataosa välillä Luumäki-Imatra. Tasoristeykset on huutava ongelma, mutta puomikaan ei näytä auttavan, koska niitä ajetaan rikki nyt jopa 250 kpl vuodessa. Tornion ja Kolarin välisellä radalla on kilometrin matkalla jopa yli kymmenen tasoristeystä.

Rahoitusnäkymien mukaan junaliikenteen kilpailukyky huononisi ja markkinaosuus laskisi. Enemmistö ry haluaa päinvastaista kehitystä. Ratatyöt työllistävät koko maassa ja varsinkin taantuman aikana ne ovat edullisia teettää. Lähivuosina siis pitäisi ratoihin ja junalikenteeseen satsata, kun ylikuumentunut talouskehitys jäähtyy. Henkilöautoja myydään nytkin halpuuden harhalla samalla, kun auton rahoitus kallistuu. Kansantalous menettää ”ruostumisella” kuudessa vuodessa näiden uusien auton arvon. Ratoihin tehty investointi vaikuttaa keskimäärin 30 vuotta, sillat elävät yli sata vuotta.


Matti Kosola

YKSITYISAUTOILUN KASVULLE LOPULLINEN SINETTI?

Toivottavasti olen täysin väärässä otsikon suhteen. Miksi epäilen? Miksi autoala ja moottoritoimittajat hihkuvat onnesta valtavien veroalennuksien johdosta. Ovatko he aidosti onnellisia, että päästöt mahdollisesti vähenevät kokonaisuudessaan ja ympäristön kuormitus vähenee? Seuraavassa pessimistiset epäilykseni:

Autoverotuksen suuri alennus houkuttelee ostamaan yhä uusia autoja. Perheisiin hankitaan kakkosauto, joka aiheuttaa sen, että puolisokin (käytännössä nainen) helpommin siirtyy joukkoliikenteestä yksityisautoiluun työmatkoillakin. Tämä on todella ison luokan kuolinisku joukkoliikenteelle!

Rivointa loppusyksyn iltapäivälehtien ym. "ilmaisessa uutismarkkinoinnissa" on suora houkuttelu ostamaan vuoden loppuun mennessä jättikokoisia Land-Rovereita ja vastaavia möhkäleitä. Isot Porschetkin peesiin. Voiko iljettävämpää markkinointia olla! Näin säästät tuhansia ja tuhansia euroja, jotta voit sitten tulevina vuosina machoilla ja kaupunkimaastureiden massoilla pelotella jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Järkevät vähän kuluttavat pikkuautot saavat pelätä samoin tavoin. Miten itsekästä ja lapsellista voikaan tyhmimpien miesten ja naistenkin moottorimaailma olla!

Ymmärrettävästi veromuutoksen takia myös käytettyjen autojen hinnat laskevat olennaisesti. Näin uuteen vaihtaja ei suuremmin hyödy veroalennuksesta. Kuka hyötyy? Halvemmat uusien ja käytettyjen autojen hinnat houkuttelevat autottoman hankkimaan peltilehmän. Kuka tästä eniten kärsii? Tietysti joukkoliikenne ja ympäristö.

Minua on jo vuosikymmeniä ärsyttänyt tämä "luontoystävällisyys"-näkökulma. Katalysaattorit ym. ratkaisevat muka kaiken. Nyt ei autoilijaa voi omatunto enää soimata. Autokannan kasvu kuitenkin kasvattaa kasvihuonekaasuja mutta ennenkaikkea pienhiukkasia. Hesarin autoliitteessä "Tallirenki"- kolumnisti sanoo 10.11: "Pienhiukkaset aiheuttavat (Kansanterveyslaitoksen arvion mukaan) 1300 ennenaikaista kuolemantapausta vuodessa, dieselautot ovat liikennepölyn, kotoisen teollisuutemme ja kaukokulkeuman ohella syypäitä siihen. Eli pienhiukkasista aiheutuu kolme kertaa enemmän kuolemia kuin liikenneonnettomuuksista!"
Onneksi on nyt kostea marraskuu. Kevättalven nastarenkaat tekevät taasen ikävän tehtävänsä ennenkaikkea astmaatikoille!

Lopuksi optimismia. Toivon hartaasti, että EU:n 120 gramman päästötavoiteraja toteutuisi nopeasti. Nyt tuo Suomessa verotuksen taitepisteeksi asetettu 180 gramman hiilidioksidipäästö ajeltulta kilometriltä ei todellakaan ohjaa hankkimaan vähäpäästöisempiä autoa. Keskikokoiset kaupunkimaasturitkin jäänevät suurimmalta osin raja-arvon alle.

Risto Larjavaara

RADAT KUNTOON

Ratahallintokeskuksen ylijohtaja Ossi Niemimuukko selvittää rautateittemme nykykuntoa ja ratojen tulevaisuutta maanantaina 12.11 klo 18.00 ravintola Elielin kabinetissa Helsingin rautatieasemalla (ison salin perimmäisessä kulmassa) 17.30 Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry:n sääntömääräinen syyskokous Postitimme viime viikolla Enemmistö 2/07 -lehtykäisen säästösyistä vain viime vuosina maksaneille jäsenille. Satsaamme ensi kevääseen, jolloin lähetämme tuhdimman juhlanumeron 40 vuoden taipaleen kunniaksi. Lopuksi kaunis kiitos taasen salaperäiselle Joulupukille, joka on tukenut meitä reilusti. Rahaa tarvitaankin nimenomaan laadukkaamman kevätlehden painatuskuluihin.

ENEMMISTÖÄKIN YLESSÄ!

Radiosarjassa "Villit vuodet" - Suuret luokat haastatellaan Enemmistön pj. Risto Larjavaaraa. Ohjelma kuunneltavissa Areenasta 27.10.-26.12. Tänä viikonloppuna la 19.33 Radio Peilissä. Kaiketi myös sunnuntaina Radio Peilissä. Ohjelman tarkempi nimi on "Rauta-autojen kulta-aika".

ALKAAKO KAUPUNKISUUNNITTELUSSA VIHDOINKIN UUSI VAIHE?

Suurella mieltymyksellä luin Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Jukka Peltomäen haastattelun Hesarissa (14.10.). Hän visioi tulevasta Marja-Vantaasta pyöräilykaupunkia: "Siitä tulee ensimmäinen asuinalue, jossa kaupunkisuunnittelu lähtee liikkeelle polkupyöräilyn ehdoilla."
Peltomäen mukaan laadukkaat pyörätiet ovat tärkeitä. Tuleville juna-asemille tullaan varaamaan hyvät säilytyspaikat pyörille. Kevyen liikenteen suosimisen toivotaan näkyvän vähentyvänä autoiluna ja parempana kansanterveytenä.

Pääkaupunkiseudulla on edessä valtavia rakennuskohteita. Tällaisia ovat muun muassa Jätkäsaaren ja Kalasataman uudet asuinalueet, Keski-Pasila, Sipoon alueiden mahdollinen liittäminen Helsinkiin ja joskus Malmin lentokenttäkin. Näissä on todella otettava jo suunnitteluvaiheessa huomioon pyöräilyn edellytysten parantaminen. Samoin uusille länsimetron asemille on saatava katetut pyöräparkit, joissa on kameravalvonta. Nykyään suuri osa lähipyöräilystä metro- ja juna-asemille jää tekemättä varkauksien ja ilkivallan takia.

Risto Larjavaara

VAPAASEEN AUTOETUUN PUUTUTTAVA

Vapaa autoetu tarkoittaa sitä, että työnantaja maksaa kaikki autosta
johtuvat kustannukset. Suomessa on n. 80000 työsuhdeautoa, joista kolme
neljästä on vapaan autoedun piirissä. Tässä hajahuomioita aiheeseen:
- Ajokilometrejä tulee enemmän, kun polttoaineenkin maksaa työnantaja.
- Autot ovat keskimääräistä suurempia ja enemmän kuluttavia.
- Suuret kaupunkimaasturit eivät houkuttele taloudelliseen ajoon.
- "Firma maksaa" asenne houkuttaa tehokkailla autoilla helpommin
kaahailuun.
- Vapaan autoedun suosio osoittaa, että se on edullinen sekä
työnantajalle sekä työntekijälle. Edullisuus siirtyy muiden
veronmaksajien kontolle, jotka eivät voi harrastaa tällaista
verosuunnittelua.

Viime aikoina on aihe kirvoittanut ansiokasta keskustelua Hesarin
pääkirjoitusta myöten. Miksi Suomessa suorastaan houkutellaan
ylenmääräiseen autonkäyttöön valtiovallan siunauksella. Tarttis tehdä
jotakin!

KEHUJA VUOSAAREN SATAMALLE

Männä aikoina oltiin monta mieltä suursataman paikasta. Pulinat pois ja katse tulevaisuuteen. Parin vuoden sisällä Vuosaaren satamasta kulkee jo pitkiä tavarajunia. Enemmistöläisenä on upeata seurata, josko suuri osa sataman liikenteestä siirtyisi raiteille. Ainakin edellytykset ovat hyvät. Ratapiha on muhkea ja sinne johtaa toistakymmentä kilometriä pitkä tunnelirata pääradalta. Viime viikolla muurattiin peruskivi John Nurmisen logistiikkakeskukseen, jonne tulee raidettakin 300 metriä. Nurmisella on yli 800 omaa tavaravaunua. Keravalle ja muuallekin valmistuu vastaavia keskuksia, joissa raiteet ovat mukana.

Kyllä aika ajoi jo kauan sitten Länsisataman ja Sompasaaren satamaraiteet nurmettumaan eli junien kuljettamat tavaramäärät ovat olleet vähäisiä. Nyt herää toivo uudesta noususta.

Harras toive VR:lle ja Ratahallinnolle. Järjestäkää tunneliradan valmistuttua useampana viikonloppuna oikeilla matkustajajunilla tutustumismatkoja uuteen satamaan. Olen valmis maksamaan ensiluokan hinnankin tarvittaessa!

Risto Larjavaara

AUTOTON PÄIVÄ

Ensi lauantaina eli 22.9 vietetään jälleen kansainvälistä Autotonta päivää. Ranskasta idea lähti liikkeelle 1998. Suomi tuli mukaan vuonna 2000. Enemmistö ry ajoi innokkaasti asiaa vuonna 1999. Lehtemme syysnumero oli silloin julistemuotoinen.Siinä luki suurin kirjaimin punavalkoisella pohjalla; PÄIVÄ ILMAN HENKILÖAUTOA - kaupunki ihmisille. Vähemmän pölyä, melua ja pakokaasuja.

Viime vuonna Autottoman päivän tapahtumia järjestettiin 15 paikkakunnalla Suomessa. Vuodesta 2003 homma on paisunut Liikkujan viikoksi eli tänä vuonna 16-22.9. Tapahtumakalenteri löytyy googlesta vaikkapa "autoton päivä" hakusanalla.Sieltä löytyy mm. seuraavaa:
Helsingissä ke 19.9 klo 18.00 (Hesarissa 16.9: klo 18.30!) keskustelu Pyöräliikenteen kehittämisestä Kansakoulukatu 3:ssa Kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa. Paikalla mm. kyseisen viraston liikennesuunnittelupäällikkö Olli-Pekka Poutanen ja lautakunnan pj. Maija Anttila.

Tampereella ke 19.9 13-16 Joukkoliikenne viisas valinta -seminaari auditorio Väinössä Työväenmuseo Werstaassa.

Joensuussa la 22.9 Critical Massa klo 12.00 Kaupungintalon parkkipaikalta. Pyöräkulkue saasteettoman liikkumisen ja parempien pyöräilymahdollisuuksien puolesta.

Helsingissa la 22.9 Parkkiruutu picknic 14-18 Pohjois-Espa 35 edustalla.

ENEMMISTÖ YLEN RADIO YHDESSÄ

Perjantaina 14.9 klo 13.00 on Ylen Radio Yhdessä keskustelusarjan "Kolmessa polvessa" aiheena "Autolla pääsee". Keskustelijoina Autoliiton tj. Pasi Nieminen, autonasentajanainen ja moottoriurheilun harrastaja Heidi Ahjonpalo ja Enemmistön ry:n pj. Risto Larjavaara. Autoväellä on 2-1 enemmistö väittelyssä, mutta katsotaan miten enemmistö pärjää! Ohjelmaa voi myöhemminkin kuunnella netin kautta Ylen sivuilta.

MEDIAN BENSAKAUHISTELU VARSINAISTA LOISKIEHUNTAA

Urho Kekkonen käytti "loiskiehunta"-termiä 1960-luvulla. Se tarkoittanee ylikierroksilla ja kierosti käytävää väittelyä liioitellen. Budjetin mukaan polttoaineveroja nostetaan hitusen. Se tarkoittaa 18000 km vuodessa ajavalle perheautoilijalle 57 euron lisämaksua vuodessa (diesel 53 euroa). Määrätyillä piireillä on suhteeton valta nostaa jumalaton älämölöö mieleisistään aiheista. Tuollainen 50-60 euroa on perheen kesämökkimatkan poikkeaminen ruokatauolle jätskeineen ja limpsoineen ABC-asemalle.

Miksi tämä formulakansa mukisematta hyväksyy MTV:n maksullisen kanavan 100 prosentin korotuksen. Heti ollaan valmiita maksamaan 240 euroa vuodessa suorista formulakisoista (siis enemmän kuin normaali tv-lupa). Olisikohan niin, että kaupallinen media ei noki juurikaan toisiaan. Valtiollista Yleä on helppo rätkiä muutamankin euron korotuksesta mielinmäärin, sehän ei vaivaudu lyömään takaisin.

Risto Lurjusvaara

ON SE NIIN VÄÄRIN!

Tapahtuipa äskettäin Vuosaaren sillalla. Vanhempi nainen pyöräili pohjoista puolta kohti Vuosaarta. Takaa tuli kovaa vauhtia kolme mustapukuista poikaa mustilla skoottereillaan. Torvea soitettiin ja hiljentämättä ohi. Nainen kaatui törmäyksen seurauksena. Pojat eivät edes hiljentäneet, vaikka huomasivat kaatumisen. Vuosaaren sillalla anastettiin jo monta vuotta sitten jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä tilaa sen verran, että saatiin autoilijoille yksi lisäkaista. Kauniisti luvattiin erillisestä kevyenliikenteen sillasta tulevaisuudessa, mutta asia jäi silleen. Sillalta jatkuu kanjonissa nelikaistainen Vuotie, jonka reunoilla sojottavat taipumattoman vankat teräspylväät lampuille. Väylä houkuttelee ajamaan roimia ylinopeuksia ja tuloksena on ollut kuolemaankin johtuneita törmäyksiä tolppiin. Ymmärrettävästi tolppien sijoittaminen ilman turvakaiteita on ollut alunperinkin virhe. Nyt isolla rahalla virhe korjataan kaiderakentein.

Mitä ajan takaa?

On raukkamaista liikennesuunnittelua, että kevyen liikenteen väylät tehdään entistä turvattomimmiksi sallimalla nykyaikaiset nopeat moposkootteritkin usein sinne. Suomessahan tehtiin se virheratkaisu jo 1970-luvulla, että valkoisella maalipurnukalla halvasti ratkaistiin kevyenliikenteen ongelmat. Pantiin liikenteen heikommat osapuolet jalankulkijat ja pyöräilijät riitelemään keskenään. Esim. Tanskassa ja Hollannissa on itsestäänselvää, että autoväylän reunassa on oma pyöräkaista ja jalankulkijat ovat turvallisesti korkeammalla jalkakäytävillään. Autoilijat ovat luonnollisesti tyytyväisiä nykytilaan Suomessa. Moposkootterit eivät ole hidastamassa heidän kulkuaan autokaistoilla. Nyt siis kevyenliikenteen väylillä on jo kolme riitelevää osapuolta. Ylläkerrotun ikävän esimerkin mukaan moposkootterit ovat kovine nopeuksineen paitsi tosivaarallisia mutta myös bensankatkuineen ja meluineen harmittavia muille kevyenliikenteen osapuolille!

Vuotien osalta ihmetyttää, miten nopeasti löytyy miljoonia euroja autoilijoiden turvallisuuden hyväksi. Kohta voidaan kaahata entistä huolettomammin ylinopeuksilla. Pikkurahalla oltaisiin voitu tehdä töyssyhidastimet, jotka ovat varmin tapa alentaa ylinopeuksia. Koskahan jalankulkijoiden turvallisuuteen reagoitaisiin yhtä nopeasti. Pitää tapahtua pienen lapsen kuolema vihreillä valoilla ja valtava mediajulkisuus kuten Munkkivuoren tapauksessa. Sitten monen monen vuoden kuluttua rakennetaan jalankulkutunneli. Läheisissä katutason valoissa voidaan entistä huolettomammin jatkaa ajamista tuoreita punaisia vasten. Kyllä jalankulkijat on opetettu olemaan nykyään luottamatta edes omiin vihreisiinsä ja pikkulapset kiertämään pitkäkin matka tunnelin kautta.

Risto Larjavaara

LIIKENTEEN LUOKKATAISTELU

Näin kesän päättyessä laitetaan vielä edellisestä lehdestämme pyöräjuttu. Nämä asiat eivät vanhene tai muutu hetkessä!

Maan ystävät järjestävät sarjan pyörämarsseja, joista ensimmäinen keräsi mukaan n. 150 aateveljeä. Olin paikalla ”ainoana vanhana” muistelemassa Enemmistö ry:n pyörämarssia Soininvaaran ja Komsin johdolla. Mukana oli myös Petri Sipilä, joka pääsi HS:n sivuille kertomaan mielensoitusreitin koeajosta ja teeseistään pyöräilyn aseman parantamiseksi. Artkkelista seurasi vilkas keskustelu HS:n keskustelusivuilla ja tehdessäni tätä yhteenvetoa aiheeseen on tullut yli 150 mielipidettä. Eniten puhuttaa laiton ajo jalkakäytävillä, pyöräilyn saasteettomuus (ilman laatu), kulttuurierot (Tukholma jne), talviajo ja terveysvaikutuksen ohella pyöräilyn vaarallisuus. Pyöräily kaupunkiliikenteessä koetaan vaarallisena, nimenomaan oletettu vaara on usein esillä. Tähän liittyy samalla autojen pelottava rooli niilläkin kaduilla, joilla on 30 rajoitus. Autoilijaan ei luoteta.Jalankulkijat eivät luota vastaavasti pyöräilijään, varsinkin jos hän pujottelee ”taitavasti” ihmisten seassa. Pyöräilijät taas inhoavat hortoileva jalankulkijoita, jotka eivät jätä merkittyä pyörätietä vapaaksi. Yhteisillä kevyen liikenteen väylillä ei ole opittu kulkemaan kummassakaan reunassa vaan yleensä kaarrellen keskellä. Koirien hihnat tuovat todellista vaaraa ja ainakin kerran on nyrkkien käyttö hihnatörmäyksen jälkeen vienyt osapuolet raastupaan.Keskusteluissa tuodaan esiin, miten moni muu kaupunki on onnistunut lisäämään pyöräilyä ja sen nautittavuutta. Pyörähän on tosi nopea kaupungissa mikäli niin halutaan. Tämä reviiritaistelu onkin esillä useimmissa mielipiteissä niin, että Petrin ehdotus siirtää pyöräilijät ajoradalle ja mieluummin merkitylle kaistalle, saa paljon kannatusta. Yksi tosiasia nyt on se, että muutamissa kohdin pyöräilijä ei uskalla mennä ajoradalle, vaikka ko. bussikaistalle kuuluisikin mennä. Juuri busseista (+takseista) on tullut kauhukertomuksia. Toinen tosiasia se, että Kulosaaren ja paria muuta siltaa lukuunottamatta, ei pyörällä voi ajaa niin lujaa kuin haluaa. Näitä pikateitä haluttaisiin kokeilla, esim. pyöräilyputkia. Ihmetellään, miten keskustatunneliin ja vastaaviin on varaa, mutta ei mihinkään kevyen liikenteen kokeiluihin.Usein tulee esiin se, että porukalla (kriittinen massa) uskalletaan pyöräillä autojen seassa. Joku ehdottaa, että merkin takana odotetaan sopivaa kertymää ja ajetaan sitten pulssina kuin linja-autolla. Ajatuksena on, että autojen tekemät ohitukset koetaan pahemmaksi kuin esim. lyhyt turvaväli.Liikenneasioissa on paljon mälsää, koska keskustelu on kiivasta koskien ylinopeuksia, suojateitä ja juuri pyöräilyä. Nopeat ja hyvät autot ovat muuttaneet koko asetelman. Vain rohkeimmat uskaltavat maanteille kävelemään tai pyöräilemään. Kaduillakin on autojen valta kasvanut etenkin maasturi-ilmiön myötä. Suojateitä ei pysty suojaamaan edes liikennevaloilla. Pysäytyspuomeja tarvitaan ... Kustaa vaasan tielle ainakin.Huolestuttaavinta on, että kevyen liikenteen osapuoletkin ovat vastakkain. Jalankulkijat haluavat pyörät ajotielle, mihin autot eivät niitä päästäisi. Pyöräilijä on nyt marttyyrin asemassa, sorrettu luokka. On sääli, kun autoilijat voivat sysätä pääongelman pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden väliseksi riidaksi.Pyöräilyn kannatus on erittäin suuri sinänsä, mutta - kuten yleensä - vain harva on valinnut sen elämän tavakseen. Hajanainen kaupunkirakenne pakottaa vähintään joukkoliiikenteen käyttäjäksi. Samoin talvi koetaan hankalaksi, vaikka varusteet ja renkaat ovat nykytekniikalla OK. Talvipyöräilyn lisääntyminen vaikuttaisi ”luokkataistelussa” tehokkaimmin.Toivon, että tänä kesänä mm. pyörämarssein osoitetaan pyöräilyn tärkeä rooli ekologisessa kaupunkiliikenteessä. Asiassa voivat auttaa monet järjestöt alkaen Suomen ladusta aina Pro Keskuspuistoon. - Yhteistyöterveisin Matti Kosola

LONTOON JA TUKHOLMAN JÄLKEEN NEW YORK?

Eilen 1.8.2007 oli historiallinen päivä Tukholmassa. Sen keskustassa autoilevilta perittävä maksu on vakinaistettu. Ruuhkamaksukokeilun aikana viime vuonna autoilu väheni enimmillään neljänneksellä. Poliittisesti parasta asiassa on, että ENEMMISTÖ (hyvä Enemmistö!!!) kansanäänestyksessä kannatti vakinaistamista ja eriväriset hallitukset ja puolueet ovat olleet tukemassa niin kokeilua kuin vakinaistamistakin.

Tuleeko tulevaisuudessa todella suuren luokan historiallista havinaa autoilun kultamaasta?
New Yorkin liikenteen uusi suunta ovat tietullit -otsikolla Kalle Sorainen selvittää keskiaukeaman laajuisesti asiaa (Kansan Uutisten VIIKKOLEHTI pe 27.7) Kaupungin pormestari Michael R. Bloomberg on teettänyt raportin "Vihreämpi, Suurempi New York" joka on vuoteen 2030 ulottuva suunnitelma. Raportissa vaaditaan ruuhkien "aggressiivista vähentämistä" ja tietullien kokeilua. Kolmivuotinen tietullikokeilu alkaisi keväällä 2009 Manhattanin eteläisellä puoliskolla. Raportin mukaan Lontoo, Tukholma ja Singapore ovat osoittaneet, että tietullit ovat tehokkain tapa vähentää ruuhkia ja rohkaista kansalaisia julkisen liikenteen käyttöön. Myös Yhdysvaltojen liikenneministeriö kannustaa maan kaupunkeja tietullihankkeisiin.

Katso Googlesta: PLANYC 2030
Lähde: Mayor Michael R. Bloomberg, PLANYC: A Greener, Greater New York, 22.4.2007
http://www.nyc.gov/html/planyc2030/html/plan/plan.shtml

ONKO MIKÄÄN MUUTTUNUT VUODESTA 1969?

Sinä vuonna ilmestyi legendaarisessa Huutomerkki -taskukirjasarjassa "Alas auton pakkovalta" -pokkari, jonka takakannessa sanotaan:
Valtaosa suomalaisista ei voi liikkua omassa maassaan vapaasti, rauhassa eikä turvallisina. Syynä on auto - pyhä peltilehmä, joka on muuttunut palvelijasta yksinvaltiaaksi. Auton pakkovalta heijastuu kaikkialla. Se näkyy lainsäädännössä ja suunnittelussa, jokapäiväisissä tapahtumissa kaduilla ja teillä, jalankulkijain ja pyöeäilijän syrjityssä asemassa, joukkoliikenteen kehnossa sujumisessa, julkisten varojen epätasaisessa jaossa., ympäristön tuhoutumisessa ja saastumisessa.
Kirjoittajista useat toimivat edellisenä vuonna perustetussa Enemmistö ry:ssä, jonka tavoitteena oli johdannon mukaan "toimia eri ihmisryhmien liikenteellisen tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi.
Pamfletin kirjoittajat olivat Asko Salokorpi, Lauri Nordberg, Antero Jyränki, Leena Maunula, Jorma Mänty, Leif Sundström ja Pentti Tuovinen. Lisäksi siihen sisältyi Teemu Lipastin sarjakuva (huom. sarjishistorioitsijat).
Kyllä vuodesta 1969 Suomi on liikenneasioissa paljonkin muuttunut. Autojen määrä on moninkertaistunut, mutta liikennekuolemien määrä on pudonnut lähes kolmasosaan. Kevyen liikenteen väyliä on roimasti lisätty.
Ennenkaikkea autoilijoiden turvallisuus on olennaisesti parantunut aluksi turvavyöpakon ja kattonopeuksien ansiosta. Autojen rakenteet ovat nykyään olennaisesti vankempia ja autot ovat suurentuneet. Turvatyynyt pelastavat usein pahimmatkin kaahailijat. Tiestö on parantunut. Moottoriteillä nokkakolareita ei juurikaan tapahdu.
Miten on jalankulkijoiden kohdalla. Liikennevalojen lisääntymisen ansiosta kadun ylitykset ovat turvallisempia. Muuten jalankulkijat ovat massiivisten automäärien takia ainoansa takia joutuneet alistumaan sananmukaisesti autojen ylivaltaan.
Kirjan nimessä oleva pakkovalta on sama asia. Vielä ei sentään ole tullut jalankulkijoille kypäräpakkoa eikä teräshaarniskaa. Ei myöskään pakollisia turvatyynymakkaroita Michelin-ukon tyyliin. Liikennemaailma on kyllä olennaisesti muuttunut autoistumisen myötä. Koska olette viimeksi nähnyt pikkupoikien potkivan palloa asuntokaduilla.
Yksi asia ei muutu. Enemmistö r.y. täyttää ensi vuonna jo 40 vuotta.

MITÄ AUTO TODELLA MAKSAA?

Auto on kallis, mutta uskoisitko auton vaativan 3,5 työvuottasi?

Helmikuussa 2007 yleisin rekisteröity auto oli Toyota Corolla. Tällainen auto maksaa uutena vähintään 21 400 euroa. 10 vuoden ikäisestä vastaavasta autosta pyydetään noin 6000 euroa. Kymmenessä vuodessa auton arvosta on sulanut noin 15 400 euroa, eli pyöreästi 1500 e vuodessa.

Auton ostaminen edellyttää pääoman sitomista. Tällä hetkellä korkotaso on noin 4 %. 21 400 euron auton oston takia saamatta jää siis vuodessa noin 850 e korkotuloja.

Auto tarvitsee vakuutuksen. Halvin vakuutus maksaa uudelle Toyota Corollalle 560 euroa vuodessa ilman bonuksia. Koska bonukset laskevathintaa monella, lasketaan vakuutuksen hinta 400 euroon.

Autolla ajetaan ja ajaminen syö bensaa. 5000 km vuodessa ajava yhdistetyssä kaupunki- ja maantieajossa 8 litraa sadalla kilometrillä, eli 400 litraa vuodessa. Nykyisillä bensanhinnoilla se on noin 500 euroa vuodessa.

Auton renkaat ja muut osat kuluvat. Uudelle autolle takuu kattaa osan näistä kuluista, mutta turvallinen arvio on 100 euroa vuodessa keskimäärin auton huoltoon auton kymmenen ensimmäisen ikävuoden.

Pysäköinti maksaa. Tälle on vaikeaa antaa yleispätevää arviointia, mutta 100 euroa vuodessa ei liene liikaa.

Nyt on saatu laskettua suorat kulut yleisimmästä uudesta autosta maltillisella 5000 km:n vuosiajolla. Summaksi tulee 3450 euroa vuodessa, eli 287,50 euroa kuukaudessa! Vertailun vuoksi YTV:n seutulippu maksaa 81,60 euroa kuukaudessa.

Autoilin kustannukset eivät kuitenkaan rajoitu edellä lueteltuihin. Välittömien kustannusten lisäksi autoilija on suuremman riskin alla joutua onnettomuuteen, kuin joukkoliikennettä käyttävä. Autoilu edellyttää itse ajamista, kun taas joukkoliikenteellä matkustava voi matkustaessaan levätä, katsella maisemia, lukea tai tehdä töitä tietokoneella tai
papereita lukien. Autoilija myös altistuu liikennesaasteille joukkoliikennettä käyttävää enemmän.

Autoilu maksaa siis varovaisessa esimerkkilaskelmassa noin 200 euroa kuukaudessa joukkoliikennettä enemmän YTV:n alueella. Vuodessa tämä on 2400 euroa. Vaihtamalla auton joukkoliikenteeseen, voi keskituloinen autoilija pitää jokaisena vuonna kuuden viikon ylimääräisen palkattoman loman ja säilyttää tulotasonsa!

Kolmenkymmenen työvuoden aikana joukkoliikennettä käyttävä säästää huimat 3,5 vuotta ylimääräistä lomaa.


Markus Bunders
Valtio.maisteri, fil.yo

PAMFLETTI SUOMEN RAIDELIIKENNEPOLITIIKASTA

Äskettäin on ilmestynyt "Rautatien aika" - niminen pamfletti. Tekijöinä useasta kirjoittajasta muodostuva "Raideryhmä (Anria Kustannus Oy, Hki 2007, 175 s.) Heiltä on ilmestynyt aikaisemmin vuonna 2005 "Rautatie on mahdollisuus" Mielipidepokkarissa käsitellään Suomen rautateitä laidasta laitaan. Myös Britannian puolella käydään. Siellä "rautateiden yksityistäminen" 1990-luvulla muutamine suuronnettomuuksineen heitti mustan varjon. Tällä hetkellä Britanniassa matkustajamäärät ovat kovassa kasvussa. Mielenkiintoinen luku on "Visio Suomen alueellisesta paikallisjunaliikenteestä". Joukkoliikenteen kehittämisen kannalta merkittävää on taajamien väestötiheys - ei metsien, soiden ja tunturien väestötiheys. Vuonna 2000 Suomen taajamissa asui yli 80 prosenttia maan väestöstä. Paikallisjunayhteyksiä voitaisiin palauttaa mm. seuraavlle seuduille: -Turun seudun radat Turusta Saloon, Uuteenkaupunkiin ja Loimaalle -Tampereen seudun radat Nokialle, Ylöjärvelle, Orivedelle ja Toijalaan -Kerava-Nikkilä-Porvoo -Lappeenranta-Imatra Mainiota, että jotkut jaksavat 2000-luvullakin kirjoittaa ja kustantaa pamfletteja.

KUNNIAA POLLAREILLE

Suurihme Helsingissä on juuri tapahtunut. Kluuvikadun Aleksin puoleisiin päihin on palautettu metallipollarit eli kummallekin puolelle katua se keskeltä puuttuva rautatolppa. Näin vauhdikas läpiajo toivottavasti loppuu kokonaan. Toivottavasti Mikon kävelykadun Aleksin puoleisiin päihin myös palautetaan rakkaat tolpat.
Toinen suurkehun aihe on Yliopistokadun komeat pollaririvistöt Porthanian kohdalla. Kertaheitolla Porthanian sisääntulopiha on täysin rauhoittunut autoista.
Jokainen esimerkiksi Pariisissa, Lontoossa ja Brysselissä käynyt on huomannut jopa kilometrienkin pituiset siistit tolparivistöt suojaamassa jalankulkua. Helsingissä röyhkeästi lisääntynyt tapa parkkeerata autoja kokonaan jalkakäytäville on saatava kuriin. Lappu-Liisat eivät tähän pysty. Esim. Tukholmassa heitä on moninkertainen määrä. Lisäksi sakkomaksu on liian pieni pelotteeksi. Hyvä esimerkki tästä on Espan Akateemisen kirjakaupan eteen jatkuvasti koko päiväksi pysäköity valkoinen limousiini. Se toimii striptease-hämäräluolan pitkänä mainoksena. Auto vie kahden normaalikokoisen kärryn paikan. Seksifirmalle yksi sakkolappu päivässä on hyvin mitätön hinta edustavasta mainospaikasta turistivirtojen varrella.
Enemmistö r.y. esittää tiukasti lisää pollareita!

KEHUTAANPA LAATULEHTEÄ

Viime vuosina on mielikseen lukenut Arkkitehti-lehteä. Sieltä löytyy tervettä kritiikkiä autovallan mammuttihankkeisiin. Esim. tämän vuoden ykkösnumerossa oli Eeva Simolan ansiokas artikkeli "Tilapulaa vai autotunkua?", jossa analysoitiin mahdollista keskustatunnelia.
Uusimmassa 3/07-numerossa päätoimittaja Harri Hautajärvi laukoo osuvasti pääkirjoituksessaan otsikolla "Kestävään kaupunkiliikenteeseen":

Hinta-arvio Helsingin keskustatunnelista ja sen pysäköintihalliliittymistä on noussut 525-595 miljoonaan euroon, mikä on alkanut tutisuttaa megalomaanista, vuosikymmenien ajan suunniteltua insinööriunelmaa. Tunnelihanke edustaa mennyttä aikaa, ja se hyödyttäisi lähinnä niitä yksityisautoilijoita, joille joukkoliikenne ei kelpaa. Jättitunnelilla houkuteltaisiin lisää autoilijoita ahtaalle Helsingin niemelle etenkin Espoosta, vaikka länsimetron rakentaminen on alkamassa. "Rakentamisesta on luovuttava", linjasi Helsingin Sanomat perustellusti keskustatunnelihanketta vastustavassa pääkirjoituksessaan 22. huhtikuuta.
Britanniassa ja Ruotsissa on todettu, että nykyisenä ilmastonmuutoksen aikana yksityisautoilu ei ole enää yksityisasia. Lontoossa ollaan tyytyväisiä uusiin ruuhkamaksuihin: keskustan ruuhkat ovat vähentyneet, ilma on puhdistunut ja viihtyisyys lisääntynyt, ja väki on siirtynyt kävelemään, pyöräilemään ja käyttämään joukkoliikennettä. Tukholmassa otetaan onnistuneen kokeilun ja kansanäänestyksen myötä tietullimaksut pysyvästi käyttöön elokuussa.
Viime vuonna Helsingin ilmanlaatu oli hälyttävän huono 59 päivänä. Siksi yksityisautoliikenteen saastuttamassa ja ruuhkauttamassa Helsingissä pitäisi ottaa käyttöön keskustaan ajavien ja sieltä poistuvien henkilöautojen ruuhkamaksut. Samalla tulisi laajentaa kävelykeskustaa ja lisätä polkupyöräteitä, sillä useimmissa länsieurooppalaisissa kaupungeissa, vaikkapa Oulussa, on kävelykatuja ja pyöräteitä jo paljon enemmän kuin Helsingissä. Pääkaupunkiseudulla olisi myös syytä panostaa joukkoliikenteen parantamiseen sekä pysäkkien ja asemien viihtyisyyteen. Nykyisten siperialaisten odotushallien sijaan tulevista metroasemista voitaisiin tehdä viihtyisiä ja kauniita paikkoja - mallia löytyisi esimerkiksi Lontoon uusista metroasemista. Metropolimme keskusta-alueita kannattaa kehittää ihmisten, ei autojen ehdoilla.

LAUSUNTO LIIKENNEMINISTERIÖÖN

Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry:n lausunto Liikenne- ja viestintäministeriön Liikennepoliittiseen selontekoon (2007) Vuodesta toiseen kaikissa mahdollisissa visioissa toistetaan mantraa, että joukkoliikenne on asetettava etusijalle pitkän tähtäyksen suunnitelmissa. Näin torjuttaisiin parhaiten ilmastonmuutosta. Mikä on todellisuus? Helsingin ja Turun välille rakennettiin yli 100 vuotta sitten raideliikenneyhteys. Edelleenkin suuri osa välistä on yksiraiteista. Samaan aikaan on valmistumassa valtavat rahasummat vienyt moottoritie kaupunkien välille. Puhutaan kauniisti raideverkoston kehittämisistä, mutta todellisuus on toinen. Tavaraliikenne on yhä enenevässä määrin siirtynyt kumipyörille. Jos siis halutaan kasvihuonepäästöjä vähentää, niin nykyinen suuntaus on väärä. Yksinkertainen ratkaisu on pitkäjänteisesti alkaa satsata raiteisiin ja raideliikenteeseen olennaisesti enemmän valtion väyläbudjetista. Liikenne 2030 ohjelmassa sanotaan selkeästi, että hajanainen yhdyskuntarakenne johtaa entistä enemmän henkilöautoriippuvaiseen elämänmuotoon. Verotuksella tähän voidaan vaikuttaa. Työmatkavähennyksiin ruuhka-Suomessa on otettava olennaisesti tiukempi tulkinta. Vastaavasti joukkoliikenteen käyttämiseen on annettava houkuttelevia porkkanoita yhteiskunnan taholta. Autoalalla on valtava vaikutus yleiseen mielipiteeseen. Nykyään lähes jokaisessa ilmaisjakelulehdessäkin on moottoritoimittajien yksisilmäisiä palstoja, joissa valitetaan polttoaineiden kalleutta ym. Tosiasiassa Suomessa ansiotuloihin nähden bensa on olennaisesti edullisempaa kuin esim. Baltian maissa. Suuri osa autoilijoista varsinkin isoimmissa kaupungeissa saa ilmaiset autoedut ja parkkiruudut. Ymmärrettävästi tämä vain lisää auton käyttöä kaikilla matkoilla. Tilastot osoittavat kiistattomasti, miten joukkoliikennematkojen osuus vähenee suhteessa yksityisautoiluun. Ei oikeastaan ole ollenkaan autoalaa (maahantuojat, mainonta, autolehdet jne) vastavaa tahoa, joka pystyisi markkinoimaan joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun etuja houkuttelevasti ja tehokkaasti. Ilmastonmuutoksen myötä eettiset näkökulmat liikkumiskäyttäytymisessä varmaan tulevat keskeisemmiksi. 15.6.2007 Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. Risto Larjavaara (pj)

Lämpimät kiitokset jäsen- ja tukimaksuista

Sain tiliotteen toukokuulta. Kevään lehden postitus- ja painatuskuluihin piti saada n. 1100 euroa ja jännitys oli huipussaan. Kahdeksan sivun verran tuli jäsenmaksuja ja joukossa riemastuttavasti melkoisia tukimaksuja. Nyt 1100 on kuitattu ja yli 500 euroa jäi tilille.
Katsotaan nyt, pystymmekö toimittamaan syysnumeron. Ensi vuonna Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. täyttää kunnioitettavat 40 vuotta. Jokatapauksessa keväällä 2008 teemme tanakamman juhlanumeron, jonne mielellämme odotamme muisteluksia eri vuosikymmeniltä. Kirjeet ja sähköpostit tervetulleita pj:lle (ristolarjavaara@suomi24.fi) ja osoite Furumonkuja 4 F 12, 00990 Hki.
Tietysti toiveikkaina odotamme vielä rästijäsenmaksuja ja tukimaksuja, jotta rahat riittäisivät syksyn lehden kustannuksiin.
Tämä nettietusivumme on juuttunut taidonpuutteesen. Meikäpoika ei osaa sitä tehdä. Blogi on helpompi. Toiveikkaina odotamme alan osaajaa!

Mukavaa kesää toivottaa yhdistyksen puolesta Risto Larjavaara

PASILAN PISAROINNISTAKO PELASTUS?

Pasilan rautatieasema tulee väistämättä nousemaan aivan välttämättömäksi risteysasemaksi. Aluksi sen suuruutta ihmeteltiin. Nyt asia on kääntynyt loistavaksi ennakoinniksi.
Helsingin päärautatieasema on sietokykynsä äärirajoilla. Kiskoja ei Linnunlaulun kautta enää pystytä lisäämään eikä lisälaituritilaa löydy. Ruuhka-aikoina yksikin puolen minuutin ystävällinen odotus viime tingan juoksevia matkustajia kohtaan voi aiheuttaa ikävän ketjureaktion.
Vantaalla ollaan siirtymässä syöttöliikenteeseen juna-asemille, joka sinänsä on järkevää. Raideliikenne tuottaa kasvihuonekaasuja olennaisesti vähemmän kuin linja-autot. Mutta! Taasen raiteiden matkustajamäärät kasvavat. Lähitulevaisuudessa aletaan rakentaa uutta
rataa, jonka nimestä keskustellaan vielä (Marja-, Kehä- vai Kiitorata). Se tuo jo lentokentältäkin taasen suuret matkustajamäärät. Lahden oikoratakin on selvästi näyttänyt suosionsa.
Piankin on tehtävä kauaskantoisia ratkaisuja, miten tästä yhtälöstä selvitään.
Pasila tulee olemaan ratkaiseva paikka. Olisiko aluksi ratkaisu Kampin ja Pasilan välisestä metroyhteydestä, joka saattaisi jatkua Viikin suuntaan.
Isona ratkaisuna on suunniteltu Pisara-ratalenkkiä eli kantakaupungin kiertävää tunnelirataa. Asemat olisivat Töölössä oopperan kohdalla, ydinkeskustassa Forumin paikkeilla ja Hakaniemessä olisi metron kanssa rinnakkeinen asema. Maallikkoharrastajan mielestä ydinkeskustan asema voisi olla etelämpänäkin esim. Espojen alla. Sinnehän voi olla yllättävän pitkä kävelymatka Päärautatieaseman laiturien pohjoispäistä.
Jokatapauksessa suurisuuntaisia ratkaisuja on tehtävä, jos raideliikenteen lisääntyvät matkustajamäärät pystytään kunniakkaasti hoitamaan. Itsestäänselvää nykyisen ilmastonmuutoksen aikaan on se, että raideliikenne on ehdottoman mielekästä ja ympäristöystävällistä muihin liikkumismuotoihin verrattuna.

Risto Larjavaara

Taasen se valitus alkaa

Kesä on aivan edessä. Taasen alkaa tuo ikuisesti toistuva medianäytelmä, jonka kaikkien tv-kanavien uutistoimittajat osaavat ulkoa. Mennään haastattelemaan lähimmälle huoltoasemalle autoilijoita bensapumpun viereen. "Meneekö tämä 5 sentin korotus viimeisen kipurajan ylitse?" Autoilijoiden vuorosanat ovat suoraan samasta käsikirjoituksesta. "P***le, kyllä menee!!
Miksi ilman muuta hyväksytään, että asuntojen hinnat nousevat muutaman prosentin vuodessa kuten muutkin maksut hillityn inflaation mukaisesti. Nyt taasen toimittajat jankuttavat, että ollaan lähestymässä viime vuoden kesän alun tasoa. Haloooo! Eikö bensan hinta saa nousta samalla tavalla kuin muutkin hinnat. Tosiasiassa esim. 1960-luvun alussa ja 1970-luvun öljykriisin aikaan bensan hinta oli ansioihin nähden olennaisesti kalliimpaa kuin nykyään.
Tulkaapa toimittajat vaihteeksi kysymään periaatteelliselta jalankulkijalta, joukkoliikenteen käyttäjältä tai työmatkapyöräilijältä, voisiko bensan hinta nousta samaa tahtia kuin muutkin kustannukset. Todennäköisesti saisitte toisenlaisen vastauksen kuin tarkoituksenhakuisesti valituilta yksityisautoilijoilta.

Risto "tiukkapipo" Larjavaara

ONKO JOUKKOLIIKENNE SYNTI?

Liikennetoimittaja Ilpo Mattila muotoili nasevan ajatuskuvion otsikolla ”Raitis bussimatkustaja on riistäjä” (HS 12.5.07). Bussimatkustaja on nimittäin vain riesa kunnalle, koska yksityisautoilijat tuottavat ihka oikeata rahaa. Kaukaa viinaa noutava autoilija on pyhimys surkean joukkoliikenneköröttäjän rinnalla. Kiitos erinomaisesta analyysistä!

Pohdin seuraavaksi asiaa osin samasta ja osin toisesta näkökulmasta. Ensinnäkään kaikilla ei ole autoa eikä edes ajokorttia. Ja vaikka olisikin ei ole halua tai rahaa tehdä työmatkaa omalla autolla. Pitäisikö siis pakottaa kaikki ostamaan auto ja ajamaan sitä? Entä lapset?

Toiseksi on pohdittava, mitä mikin maksaa. Joukkoliikenteen kulut tunnetaan tarkkaan ja niiden aiheuttamat ilmasto, melu ja muut haitat on jo alunperin pystytty minimoimaan. Autoilu toisaalta on kieltämättä kallista, mutta tietääkseni kerättyjä veroja ei käytetä ympäristön hyväksi eikä edes teiden tekoon tai parannukseen.

Kolmanneksi on puhuttava vaaran tunteesta, mikä stressaa ihmisiä. Ylinopeuksista on tullut yleinen tapa eikä nopeuksia juurikaan valvota. Luulisi, että polttoainavero riittäisi edes liikenteen valvontaan, mutta sekin kai menee virkamiesten palkkoihin ja pääministerin lentoihin yksityissuihkarilla.

Neljäntenä voi ihmetellä, miten halukkaasti uusia teitä tehdään. Kunnan isät manaavat samalla, kuinka kalliita ovat nämä kevyen liikenteen väylät. Ali- ja ylikulkurakennelmat pannaankin kevyen liikenteen kuluiksi ja ne saavat jäädä odottamaan parempia aikoja.

Viidenneksi voidaan ottaa tuhlaus tien rakentamisessa. Moottoritie on turvallinen, kun autot menevät samaan suuntaan ja ohitus on turvallista. Mutta miksi moottoritie on tehty niin ”turvalliseksi”, että sillä halutaan ajaa ainakin 200:aa ja ajetaankin lähes sitä. Monikaistaisista kaduista (kehätiet, kaupungin osien päätiet) tulee samaan syssyyn köyhän miehen moottoriteitä. Voi lapsiparkoja suojateillä.

Niin, miten kevyen tai joukkoliikenteen matkustaja voi olla iloksi yhteiskunnan rahan tarpeen kannalta. Pyöräilijä voi olla avuksi ostamalla ketjuja ja renkaita yms., mutta kun usein ketju vain käännetään ja renkaissa on paikka paikan päällä. Pyöräilijän ja kävelijän on juotava paljon viinaa, että valtio saa verotuloja ja lääketeollisuus ym. hoitosysteemit rikastuvat.

Matti Kosola

KAIVOPUISTON MOOTTORITERRORISMI

Kaivopuisto rantoineen pitäisi olla nimensäkin mukaisesti jalankulkijoiden paratiisi. Eräs kaivopuistolainen jäsenemme lähetti postia viestittäen suunnitelmista tehdä Ehrenströmintielle Mutteri-kioskin viereen "moottoripyöräkulttuurin kohtauspaikka". Valtakunnallinen MotOrg ry:n hakemuksessa toivotaan, että pysäköintialueesta tulisi "ikään kuin jatkuva moottoripyöränäyttely kaupunkilaisten iloksi, jonne tullaan moottoripyöräilemään ja katsomaan pidemmänkin matkan päästä". Kaivopuistotyöryhmä esittää Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnalle, että moottoripyörien erityinen pysäköintialue Ehrenströmintiellä Kaivopuiston rannassa Mutteri-kioskin kohdalla ei ole asianmukaisesti perusteltavissa. Sen vuoksi he vaativat, että puistovyöhykkeen sijasta moottoripyörien kohtaamispaikka sopisi häiritsemättä esim. telakan läheisyyteen.
Viimeisen tiedon mukaan Kaivopuistotyöryhmän kirjelmä on sittenkin lähetetty erilaisten venkoilujen jälkeen kaupunkisuunnittelulautakunnalle valmisteltavaksi.
Enemmistö ry on viimeiset 39 vuotta ihmetellyt, miten vuodesta toiseen puistorauha ja jalankulkijoiden viihtyisyys on vähentynyt yhä lisääntyneen "cruisailu-kulttuurin" takia. Rantatiestä on muodostunut lapsellinen kerska-autojen ja Harrikka-nappuloiden diivailupaikka.
Kukaan ei tarvitse kaunista rantatietä välttämättömiin läpiajoihin. Siksi ainakin kesäkaudet se voisi olla puistomainen kevyen liikenteen paratiisi!

Risto Larjavaara

Helsingissä tapahtuu ym.

MAAILMAN SUURIN JOUKKOLIIKENNEALAN TAPAHTUMA HELSINGISSÄ Toukokuussa Helsingissä kuhisee. Alkupuolella on Euroviisut ja 21- 24.5 Kansainvälisen joukkoliikenneliiton UITP:n maailmankongressi. Paikalle odotetaan yli 2000 edustajaa 60 eri maasta. HKL ja YTV vastaavat järjestelyistä. Joukkoliikennenäyttely on kaikille avoinna torstaina 24.5. Lisää tietoa löytyy osoitteista www.uitp. com/Helsinki2007/ ja www.hkl.fi/uitp KOIVISTO HALUAA POTKIA AUTOJA Seuravassa esimerkki, millä menetelmällä mediassa usein saatetaan muuttaa totuutta irrallisin lausein asiakokonaisuudesta. Jörn Donnerin teoksessa "Uusi maammekirja" (1967) kirjailija haastattelee Mauno Koivistoa: Hän asettuu ikkunan ääreen, katselee Senaatintorilla olevia autoja ja sanoo haluavansa potkaista niitä. En uskalla kysyä, tahtoisiko hän tilalle hevospelejä. Jos lainaus lopetetaan tähän, otsikko vastaisi totuutta, mutta jatketaan lainausta: Koivisto näyttää tuijottaneen itsensä muiden talousmiesten lailla sokeaksi autojen tuonnin valtiontaloudellisiin aspekteihin. Hyvinvointiaspekti tuntuu toissijaiselta. Hän näkee vain sen länsivaluuttamäärän, jonka autot maksavat. KRIITTISIÄ PYÖRÄRETKIÄ Pyöräillään niillä Helsingin tieosuuksilla, joissa liikennejärjestelyt pyöräilijöiden kannalta ovat kaikkein huonoimmat. Samalla näytetään, että pyöräilijät muodostavat kriittisen massan, joka tulee huomioida liikennesuunnittelussa ja kaupungin rakenteessa. Pyöräretkia järjestetään Helsingissä 8.5, 12.6, 10.7, 14.8, 22.9 (Autoton päivä) ja 9.10. Lisätietoa: www.kulma.net/liikennekampanja AUTOSIVUT YHÄ TYPERÄMPIÄ Ei voi välttyä huomaamatta, miten autosivustojen määrät ovat vuodesta vuoteen lisääntyneet. Elämme jälleen aikoja, jolloin avoimesti palvotaan kiihtyvyyksiä, suuria nopeuksia ja moottoritehoja. Otetaan esimerkki Helsingin Uutisista (23.3): Suuri osa nuoresta autonostajaryhmästä arvostaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sporttiset autot ovatkin heidän mieleensä.

ALEKSIS ENEMMISTÖLÄISEN OLVIRETKI RAVINTOLAMAISEMIIN

Aleksis Kivikään ei omistanut autoa eikä ajokorttia kirjoittaessaan "Olviretkensä Schleusingenissä". Ilmiselvästi siis meikäläisiä. Sitäpaitsi autoilu ja oluen siemailu eivät sovi samaan yhtälöön. Eikä autoa oltu vielä keksittykään. Seuraavassa vappukepeä, syväenemmistöläinen ja täysin subjektiivinen juttu lähinnä helsinkiläisestä näkökulmasta! Tarina lähtee siitä, kun tuttavani kysäisi, minne sitä menisi työtovereiden kanssa istumaan alkukeväistä iltaa. Pitäisi ravintolan ikkunoista ihailla valoisuutta ilman autoliikenteen ärsytyksiä. Elämässäni on viimeiset 20 vuotta ollut peruskriteereinä ravintolareissun onnistumiselle oluen kera savuttomuus, rauhoittava maisema ja musiikki. Parempi toki useimmiten kokonaan ilman musiikkia. Punaviiniä siemailen mieluummin kotona. Kesän alussahan uusi tupakkalaki astuu voimaan. Kesä mennee hyvin absurdeissa tunnelmissa. Kulmabaarien "karvahattumiehet", jotka eivät helpolla kauneimpana kesäpäivänäkään polttele terasseilla, tulevat täyttämään ulkotilat. Sisällä on savutonta. Kumman valitsee tupakan vihollinen, ulkoilman savupilvet vai kesähelteisen sisätilan savuttomuuden. Kas siinäpä ongelma! 1990-luvulla harvoja savuttomia oluensiemauspaikkoja oli Rautatieaseman "Minuuttibaari". Siitä oli mukava enemmistöläisen seurailla valtavia jalankulkijoiden määriä joukkoliikenteeseen. Nykyään siellä häiritsee kovaääninen "Energy". Miksi näillä kaupallisilla radiokanavilla pitää olla niin hirveästi "kirkusoulmusaa". Siksi valitsenkin yhden tuopin seuraksi "Aseman Wurstin", josta näen istualtaan aivan vierestä 11 raiteelta Pendolinojen, Venäjän ym. junien lähtöjä ja tuloja ilman musakkia. Gourmet-tähtiä annan yhden nimenomaan perinneruokien säilyttämisen ansiosta (mm. porilainen ja tietysti Möttönen). Michelinin pisteyttäjät tuskin ovat siellä käyneet salaruualla. Helsingin hyvin harvojen ns. kävelykatujen ravintolat eivät houkuttele. Kävely-Roballa olisi katutason näyteikkunaravintoloita, mutta ärsyttävä ja useimmiten laiton autoilu veisi juoman ja ruuan väärään kurkkuun. Strinbergin kahvila terasseineen Pohjois-Espalla on kauniilla paikalla, mutta minulle mahdoton paikka. Katsellessani Espan puistoon päin joudun seuraamaan jatkuvia punaisia päin ajoja ja jalankulkijoiden nöyristelyä, vaikka heille on jo vihreä vaihtunut.Vaikken katsoisi suojatien suuntaan, joudun kuulemaan kovempia kiihdytysääniä. Nehän ovat tietysti merkki siitä, että vielä keritään tuoreilla punaisilla! Varjoisamman Mikonkadun ns. kävelykadun puolella taasen läpiajot ärsyttävät. Minne on kadonnut se keskimmäinen rautatolppa Aleksin päästä, joka estäisi homman. Tällaisen neurootikon unelmapaikka on ymmärrettävästi Suomenlinna, joka käytännössä on lähes autoton kaupunginosa. Maaliskuussa valmistui perusteellisen remontin jälkeen "Ylis" ja vieläpä savuttomana. Se sijaitsee 100 m. päässä lautalta. Ylä-Walhallan terassimaisema on täydellinen. Vain merta, laivoja, historiaa ja rauhaa ilman yhtäkään autonrotiskoa. Seurasaaren ravintola ja kahvila ovat myös juuri saneeratut. Mikä rauha istua terasseilla metsän reunassa. Kaivopuiston Ursula on upealla paikalla, mutta kesäisin sinne matkatessa ärsyttää törkeät nurmikkoparkkeraukset. Kauppatorin eteläreuna on maisemineen täydellinen. Siksi autoruutujen sijaan siinä pitäisikin olla maisemaan sopiva matala maisemaravintola. Pehmentäisikö sen samanlainen marmoripinta Enson marmorilaatikon ärsyttävää hallitsevuutta? Uudesta Kampista löytyy paljon hyvää. Vuonna 2005 avattu matkakeskus on lisännyt joukkoliikenteen suosiota. Lähes 90 prosenttia katsoo terminaalin kohentaneen joukkoliikenteen imagoa. Katutasossa on lukuisia ravintoloita, jotka lasiterasseineen ympärivuotisesti avautuvat autottomaan jalankulkualueeseen ja komeaan Tennispalatsiin päin. Siirrytäänpä muualle Suomeen. Helsinki jää surkeasti jälkeen monista muista kaupungeista. Näissä lehdissä kirjoittelin aikoinaan ristiin rastiin Viron fillaroinneistani. Viime vuosina olen pyöräillyt Suomessa ja ilokseni nähnyt runsain mitoin kelvollisia kävelykatuja mainioine ravintoloineen. Ei ole tarvinnut katsella moottoripyöräkiihdytyksiä ja tornitalon kokoisia kaupunkimaastureita. Ehkä upeimmat kävelyalueet ovat Jyväskylässä ja Oulussa. Tampereella kosken reunan ravintolat ja Turussa autoilta erityisesti kesällä rauhoitetut Aurajoen rannat ovat upeita. Vaasassa on valmistunut autoton torinseutu. Vantaan Tikkurilaan suunnitellaan isoa autotonta keskusta. Tulevaisuus on enemmistöläinen. Nostakaamme oluttuopit sille! Risto Larjavaara

Lehti jaettu ja rahat lopussa

Postitimme 16-sivuisen kevätlehtemme 19.4. Painos on 1000 kpl, josta vajaa 500 meni jäsenille ja pääkaupunkiseudun kirjastoille. Tällä viikolla on viety 200 lehteä uusille kansanedustajille, 85 Helsingin kaupunginvaltuustolle ja 50 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikenneosastolle.
Muut kuin jäsenet: Lehteä on myytävänä Akateemisessa kirjakaupassa Espalla.
Syytä on olla iloinen tehdystä urakasta. Kaikki työ on tehty talkootyönä ilman minkäänlaisia palkkioita. Nyt vain toivotaan, että jäsenmaksuja ja tukimaksujakin alkaa tulla reippahasti.
Tilillämme oli 88 euroa ennen postittamista. Postitus maksaa 303 euroa ja lehden painatus 790 euroa. Jospa Joulupukkikin taasen muistaisi meitä...
Alamme viikoittain syöttää tänne blogiin juttuja uudesta lehdestämme. Aluksi vaahtoavia ravintolatunnelmia näin vapun alla.

Puheenjohtaja

POHJOIS-ESPASTA MANNERMAINEN MATKAILUVALTTI

Viime aikoina on käyty keskustelua, miten kävelykeskustaa
kehitetään mahdollisen keskustatunnelin toteutuessa. Henkilökohtaisesti
en kannata autoistumista lisäävää tunnelia. Meillähän on jo keskustan
alittava metrotunneli ja tekeillä laajat huoltotunnelit.
Jos kuitenkin keskustatunneli toteutetaan, niin Pohjois-Espasta on
tehtävä moderni kaikkien kävelykatujen äiti. Etelä-Espasta tulisi
kaksisuuntainen autokatu. Valoisampi pohjoispuoli avautuisi
terasseineen Espan puistoon. Luonnollisesti lasitetut terassit olisivat
avoinna kaikkina vuodenaikoina. Kauppatorilta Manskulle asti ulottuva
leveä puistokävelykatu olisi mitä edustavin väylä mm.
matkustajalaivoilta tuleville turistimassoille.
Kertaheitolla Helsinki ottaisi pitkän loikan hävettävän surkeista
pätkäkävelykaduistaan kohti mannermaista kävelykatukulttuuria.

Risto Larjavaara

Enemmistö pahoittelee hiljaisuuttaan

Erinäisistä syistä nettisivumme on elänyt liiaksikin hiljaiseloaan. Tekeillä on perinteinen kevään isompi lehti, joka varmasti tulee jäsenille vähän ennen vappua. Kevätkokouksemme vietetään kepeästi Kivinokassa Herttoniemen ja Kulosaaren välissä torstaina 10.5. Tapaamme Kulosaaren metroaseman laituritasolla kello 17.00. Kävelemme vajaan puolen tunnin matkan puheenjohtajan mökille meren ääreen. Ohjelmassa rentoilua. Johtokunnasta Olli Orkoneva laulaa Bellmania ja Riitta Suutari lausuu runoja. Lehdessä tarkemmat tiedot.

Rauhallista pääsiäistä!

Risto L.

AUTOILUA AVANTOSAUNASSA

AUTOILUA AVANTOSAUNAN LAUTEILLA

Istuskelin Rastilan leirintäalueen rantasaunassa euforisissa onnentunnelmisssa. Tällaisissa yleisissä saunoissa toivoo, että ihmiset puhuisivat harmittomia säähän, saunaan ja avantouintiin littyviä leppoisuuksia. Alkoipa johtaja-apina, Tarzanin näköinen mies päivitellä, miten kalliita ovat junaliput ja miten edullista on yksityisautolla kulku vaikkapa Helsingistä Kuopioon. Heti muut urosapinat alkoivat myös kauhistella joukkoliikenteen kalleutta. Miten taasen iltapäivähehdessä on vertailtu hintoja ja päädytty yksityisautoilun edullisuuteen.
Minä rassukka erehdyin tokaisemaan, että usein näissä vertailuissa unohdetaan autoilun kokonaiskustannukset. Verailupareja on monenlaisia. Esim. autoton viisihenkinen perhe ja viisihenkinen autoileva perhe, jolla on halvalla ostettu käytetty auto. Toki tälle autoilevalle perheelle vaikkapa Helsingistä Kuusamoon reissu tulee henkeä kohti halvemmaksi kuin joukkoliikenteellä saman kokoiselle autottomalle perheelle. Kyllä enemmistöläisenkin ajattelutavan omaava ymmärtää, että kun se auto on hankittu, niin mitä enemmän sillä ajaa, niin sitä pienemmäksi tulee kustannukset per kilometri. Enemmistöhenkinen piru helvetin kuumuudesta tosin kuiskaa korvaan, että tämähän ajattelu johtaa juuri ilmaston lämpenemiseen. Mitä enemmän ajat, sitä enemmän päästöjä.
Käännytäämpä todellisen asiantuntijan eri Autoliiton puoleen. Sen mukaan autoilun kustannukset vuonna 2006 olivat seuraavanlaiset:
Uusi, keskihintainen, 25 000 euron hintainen bensakäyttöinen henkilöauto. Ajokilometrimäärä vuodessa 20 000 km. Kustannukseksi kilometriä kohti tulee 40 senttiä.
Käytettynä ostettu, hankintahinnaltaan puolet kärryn uushankintahinnasta (25 000) kilometrikohtainen kustannus on 34 senttiä. Kummassakin laskelmassa auton pitoaika on neljä vuotta.
Yritän sovittaa itseeni em. laskelmia. Ajan ympäri vuoden Vuosaaresta metrolla keskustaan, jolloin työmatkakilometrejä tulee päivttäin n. 40. Kuukaudessa vastaava ajo yksikseen tekisi uudenkarhealla menopelillä 25 x 40 x 40 eli 400 euroa. Kuukausikorttini metroon ja vaikkapa Suomenlinnan lauttaan on 40 euroa eli hups vain kymmenesosa. Ihme kyllä katsellessani metrosta Itäväylän ruuhkaliikennettä keskustaan näen pääsääntöisesti yksityisautoissa vain yhden henkilön. Kyllä ainakin pääkaupunkiseudun autoilijat ovat tosi rikkaita tai työnantaja hyvin antelias. Näinkinpäin voi vertailevaa autoilumatematiikkaa suorittaa.
Toivottavasti seuraavalla kerralla saunan lauteilla puhutaan löylyn lyönnistä eikä löylynlyömistä. Minä haluan olla aivan hiljainen löylynlyömä rassukka!

Risto Larjavaara