ALEKSIS ENEMMISTÖLÄISEN OLVIRETKI RAVINTOLAMAISEMIIN

Aleksis Kivikään ei omistanut autoa eikä ajokorttia kirjoittaessaan "Olviretkensä Schleusingenissä". Ilmiselvästi siis meikäläisiä. Sitäpaitsi autoilu ja oluen siemailu eivät sovi samaan yhtälöön. Eikä autoa oltu vielä keksittykään. Seuraavassa vappukepeä, syväenemmistöläinen ja täysin subjektiivinen juttu lähinnä helsinkiläisestä näkökulmasta! Tarina lähtee siitä, kun tuttavani kysäisi, minne sitä menisi työtovereiden kanssa istumaan alkukeväistä iltaa. Pitäisi ravintolan ikkunoista ihailla valoisuutta ilman autoliikenteen ärsytyksiä. Elämässäni on viimeiset 20 vuotta ollut peruskriteereinä ravintolareissun onnistumiselle oluen kera savuttomuus, rauhoittava maisema ja musiikki. Parempi toki useimmiten kokonaan ilman musiikkia. Punaviiniä siemailen mieluummin kotona. Kesän alussahan uusi tupakkalaki astuu voimaan. Kesä mennee hyvin absurdeissa tunnelmissa. Kulmabaarien "karvahattumiehet", jotka eivät helpolla kauneimpana kesäpäivänäkään polttele terasseilla, tulevat täyttämään ulkotilat. Sisällä on savutonta. Kumman valitsee tupakan vihollinen, ulkoilman savupilvet vai kesähelteisen sisätilan savuttomuuden. Kas siinäpä ongelma! 1990-luvulla harvoja savuttomia oluensiemauspaikkoja oli Rautatieaseman "Minuuttibaari". Siitä oli mukava enemmistöläisen seurailla valtavia jalankulkijoiden määriä joukkoliikenteeseen. Nykyään siellä häiritsee kovaääninen "Energy". Miksi näillä kaupallisilla radiokanavilla pitää olla niin hirveästi "kirkusoulmusaa". Siksi valitsenkin yhden tuopin seuraksi "Aseman Wurstin", josta näen istualtaan aivan vierestä 11 raiteelta Pendolinojen, Venäjän ym. junien lähtöjä ja tuloja ilman musakkia. Gourmet-tähtiä annan yhden nimenomaan perinneruokien säilyttämisen ansiosta (mm. porilainen ja tietysti Möttönen). Michelinin pisteyttäjät tuskin ovat siellä käyneet salaruualla. Helsingin hyvin harvojen ns. kävelykatujen ravintolat eivät houkuttele. Kävely-Roballa olisi katutason näyteikkunaravintoloita, mutta ärsyttävä ja useimmiten laiton autoilu veisi juoman ja ruuan väärään kurkkuun. Strinbergin kahvila terasseineen Pohjois-Espalla on kauniilla paikalla, mutta minulle mahdoton paikka. Katsellessani Espan puistoon päin joudun seuraamaan jatkuvia punaisia päin ajoja ja jalankulkijoiden nöyristelyä, vaikka heille on jo vihreä vaihtunut.Vaikken katsoisi suojatien suuntaan, joudun kuulemaan kovempia kiihdytysääniä. Nehän ovat tietysti merkki siitä, että vielä keritään tuoreilla punaisilla! Varjoisamman Mikonkadun ns. kävelykadun puolella taasen läpiajot ärsyttävät. Minne on kadonnut se keskimmäinen rautatolppa Aleksin päästä, joka estäisi homman. Tällaisen neurootikon unelmapaikka on ymmärrettävästi Suomenlinna, joka käytännössä on lähes autoton kaupunginosa. Maaliskuussa valmistui perusteellisen remontin jälkeen "Ylis" ja vieläpä savuttomana. Se sijaitsee 100 m. päässä lautalta. Ylä-Walhallan terassimaisema on täydellinen. Vain merta, laivoja, historiaa ja rauhaa ilman yhtäkään autonrotiskoa. Seurasaaren ravintola ja kahvila ovat myös juuri saneeratut. Mikä rauha istua terasseilla metsän reunassa. Kaivopuiston Ursula on upealla paikalla, mutta kesäisin sinne matkatessa ärsyttää törkeät nurmikkoparkkeraukset. Kauppatorin eteläreuna on maisemineen täydellinen. Siksi autoruutujen sijaan siinä pitäisikin olla maisemaan sopiva matala maisemaravintola. Pehmentäisikö sen samanlainen marmoripinta Enson marmorilaatikon ärsyttävää hallitsevuutta? Uudesta Kampista löytyy paljon hyvää. Vuonna 2005 avattu matkakeskus on lisännyt joukkoliikenteen suosiota. Lähes 90 prosenttia katsoo terminaalin kohentaneen joukkoliikenteen imagoa. Katutasossa on lukuisia ravintoloita, jotka lasiterasseineen ympärivuotisesti avautuvat autottomaan jalankulkualueeseen ja komeaan Tennispalatsiin päin. Siirrytäänpä muualle Suomeen. Helsinki jää surkeasti jälkeen monista muista kaupungeista. Näissä lehdissä kirjoittelin aikoinaan ristiin rastiin Viron fillaroinneistani. Viime vuosina olen pyöräillyt Suomessa ja ilokseni nähnyt runsain mitoin kelvollisia kävelykatuja mainioine ravintoloineen. Ei ole tarvinnut katsella moottoripyöräkiihdytyksiä ja tornitalon kokoisia kaupunkimaastureita. Ehkä upeimmat kävelyalueet ovat Jyväskylässä ja Oulussa. Tampereella kosken reunan ravintolat ja Turussa autoilta erityisesti kesällä rauhoitetut Aurajoen rannat ovat upeita. Vaasassa on valmistunut autoton torinseutu. Vantaan Tikkurilaan suunnitellaan isoa autotonta keskusta. Tulevaisuus on enemmistöläinen. Nostakaamme oluttuopit sille! Risto Larjavaara

Lehti jaettu ja rahat lopussa

Postitimme 16-sivuisen kevätlehtemme 19.4. Painos on 1000 kpl, josta vajaa 500 meni jäsenille ja pääkaupunkiseudun kirjastoille. Tällä viikolla on viety 200 lehteä uusille kansanedustajille, 85 Helsingin kaupunginvaltuustolle ja 50 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikenneosastolle.
Muut kuin jäsenet: Lehteä on myytävänä Akateemisessa kirjakaupassa Espalla.
Syytä on olla iloinen tehdystä urakasta. Kaikki työ on tehty talkootyönä ilman minkäänlaisia palkkioita. Nyt vain toivotaan, että jäsenmaksuja ja tukimaksujakin alkaa tulla reippahasti.
Tilillämme oli 88 euroa ennen postittamista. Postitus maksaa 303 euroa ja lehden painatus 790 euroa. Jospa Joulupukkikin taasen muistaisi meitä...
Alamme viikoittain syöttää tänne blogiin juttuja uudesta lehdestämme. Aluksi vaahtoavia ravintolatunnelmia näin vapun alla.

Puheenjohtaja

POHJOIS-ESPASTA MANNERMAINEN MATKAILUVALTTI

Viime aikoina on käyty keskustelua, miten kävelykeskustaa
kehitetään mahdollisen keskustatunnelin toteutuessa. Henkilökohtaisesti
en kannata autoistumista lisäävää tunnelia. Meillähän on jo keskustan
alittava metrotunneli ja tekeillä laajat huoltotunnelit.
Jos kuitenkin keskustatunneli toteutetaan, niin Pohjois-Espasta on
tehtävä moderni kaikkien kävelykatujen äiti. Etelä-Espasta tulisi
kaksisuuntainen autokatu. Valoisampi pohjoispuoli avautuisi
terasseineen Espan puistoon. Luonnollisesti lasitetut terassit olisivat
avoinna kaikkina vuodenaikoina. Kauppatorilta Manskulle asti ulottuva
leveä puistokävelykatu olisi mitä edustavin väylä mm.
matkustajalaivoilta tuleville turistimassoille.
Kertaheitolla Helsinki ottaisi pitkän loikan hävettävän surkeista
pätkäkävelykaduistaan kohti mannermaista kävelykatukulttuuria.

Risto Larjavaara

Enemmistö pahoittelee hiljaisuuttaan

Erinäisistä syistä nettisivumme on elänyt liiaksikin hiljaiseloaan. Tekeillä on perinteinen kevään isompi lehti, joka varmasti tulee jäsenille vähän ennen vappua. Kevätkokouksemme vietetään kepeästi Kivinokassa Herttoniemen ja Kulosaaren välissä torstaina 10.5. Tapaamme Kulosaaren metroaseman laituritasolla kello 17.00. Kävelemme vajaan puolen tunnin matkan puheenjohtajan mökille meren ääreen. Ohjelmassa rentoilua. Johtokunnasta Olli Orkoneva laulaa Bellmania ja Riitta Suutari lausuu runoja. Lehdessä tarkemmat tiedot.

Rauhallista pääsiäistä!

Risto L.