ONKO MIKÄÄN MUUTTUNUT VUODESTA 1969?

Sinä vuonna ilmestyi legendaarisessa Huutomerkki -taskukirjasarjassa "Alas auton pakkovalta" -pokkari, jonka takakannessa sanotaan:
Valtaosa suomalaisista ei voi liikkua omassa maassaan vapaasti, rauhassa eikä turvallisina. Syynä on auto - pyhä peltilehmä, joka on muuttunut palvelijasta yksinvaltiaaksi. Auton pakkovalta heijastuu kaikkialla. Se näkyy lainsäädännössä ja suunnittelussa, jokapäiväisissä tapahtumissa kaduilla ja teillä, jalankulkijain ja pyöeäilijän syrjityssä asemassa, joukkoliikenteen kehnossa sujumisessa, julkisten varojen epätasaisessa jaossa., ympäristön tuhoutumisessa ja saastumisessa.
Kirjoittajista useat toimivat edellisenä vuonna perustetussa Enemmistö ry:ssä, jonka tavoitteena oli johdannon mukaan "toimia eri ihmisryhmien liikenteellisen tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi.
Pamfletin kirjoittajat olivat Asko Salokorpi, Lauri Nordberg, Antero Jyränki, Leena Maunula, Jorma Mänty, Leif Sundström ja Pentti Tuovinen. Lisäksi siihen sisältyi Teemu Lipastin sarjakuva (huom. sarjishistorioitsijat).
Kyllä vuodesta 1969 Suomi on liikenneasioissa paljonkin muuttunut. Autojen määrä on moninkertaistunut, mutta liikennekuolemien määrä on pudonnut lähes kolmasosaan. Kevyen liikenteen väyliä on roimasti lisätty.
Ennenkaikkea autoilijoiden turvallisuus on olennaisesti parantunut aluksi turvavyöpakon ja kattonopeuksien ansiosta. Autojen rakenteet ovat nykyään olennaisesti vankempia ja autot ovat suurentuneet. Turvatyynyt pelastavat usein pahimmatkin kaahailijat. Tiestö on parantunut. Moottoriteillä nokkakolareita ei juurikaan tapahdu.
Miten on jalankulkijoiden kohdalla. Liikennevalojen lisääntymisen ansiosta kadun ylitykset ovat turvallisempia. Muuten jalankulkijat ovat massiivisten automäärien takia ainoansa takia joutuneet alistumaan sananmukaisesti autojen ylivaltaan.
Kirjan nimessä oleva pakkovalta on sama asia. Vielä ei sentään ole tullut jalankulkijoille kypäräpakkoa eikä teräshaarniskaa. Ei myöskään pakollisia turvatyynymakkaroita Michelin-ukon tyyliin. Liikennemaailma on kyllä olennaisesti muuttunut autoistumisen myötä. Koska olette viimeksi nähnyt pikkupoikien potkivan palloa asuntokaduilla.
Yksi asia ei muutu. Enemmistö r.y. täyttää ensi vuonna jo 40 vuotta.

MITÄ AUTO TODELLA MAKSAA?

Auto on kallis, mutta uskoisitko auton vaativan 3,5 työvuottasi?

Helmikuussa 2007 yleisin rekisteröity auto oli Toyota Corolla. Tällainen auto maksaa uutena vähintään 21 400 euroa. 10 vuoden ikäisestä vastaavasta autosta pyydetään noin 6000 euroa. Kymmenessä vuodessa auton arvosta on sulanut noin 15 400 euroa, eli pyöreästi 1500 e vuodessa.

Auton ostaminen edellyttää pääoman sitomista. Tällä hetkellä korkotaso on noin 4 %. 21 400 euron auton oston takia saamatta jää siis vuodessa noin 850 e korkotuloja.

Auto tarvitsee vakuutuksen. Halvin vakuutus maksaa uudelle Toyota Corollalle 560 euroa vuodessa ilman bonuksia. Koska bonukset laskevathintaa monella, lasketaan vakuutuksen hinta 400 euroon.

Autolla ajetaan ja ajaminen syö bensaa. 5000 km vuodessa ajava yhdistetyssä kaupunki- ja maantieajossa 8 litraa sadalla kilometrillä, eli 400 litraa vuodessa. Nykyisillä bensanhinnoilla se on noin 500 euroa vuodessa.

Auton renkaat ja muut osat kuluvat. Uudelle autolle takuu kattaa osan näistä kuluista, mutta turvallinen arvio on 100 euroa vuodessa keskimäärin auton huoltoon auton kymmenen ensimmäisen ikävuoden.

Pysäköinti maksaa. Tälle on vaikeaa antaa yleispätevää arviointia, mutta 100 euroa vuodessa ei liene liikaa.

Nyt on saatu laskettua suorat kulut yleisimmästä uudesta autosta maltillisella 5000 km:n vuosiajolla. Summaksi tulee 3450 euroa vuodessa, eli 287,50 euroa kuukaudessa! Vertailun vuoksi YTV:n seutulippu maksaa 81,60 euroa kuukaudessa.

Autoilin kustannukset eivät kuitenkaan rajoitu edellä lueteltuihin. Välittömien kustannusten lisäksi autoilija on suuremman riskin alla joutua onnettomuuteen, kuin joukkoliikennettä käyttävä. Autoilu edellyttää itse ajamista, kun taas joukkoliikenteellä matkustava voi matkustaessaan levätä, katsella maisemia, lukea tai tehdä töitä tietokoneella tai
papereita lukien. Autoilija myös altistuu liikennesaasteille joukkoliikennettä käyttävää enemmän.

Autoilu maksaa siis varovaisessa esimerkkilaskelmassa noin 200 euroa kuukaudessa joukkoliikennettä enemmän YTV:n alueella. Vuodessa tämä on 2400 euroa. Vaihtamalla auton joukkoliikenteeseen, voi keskituloinen autoilija pitää jokaisena vuonna kuuden viikon ylimääräisen palkattoman loman ja säilyttää tulotasonsa!

Kolmenkymmenen työvuoden aikana joukkoliikennettä käyttävä säästää huimat 3,5 vuotta ylimääräistä lomaa.


Markus Bunders
Valtio.maisteri, fil.yo

PAMFLETTI SUOMEN RAIDELIIKENNEPOLITIIKASTA

Äskettäin on ilmestynyt "Rautatien aika" - niminen pamfletti. Tekijöinä useasta kirjoittajasta muodostuva "Raideryhmä (Anria Kustannus Oy, Hki 2007, 175 s.) Heiltä on ilmestynyt aikaisemmin vuonna 2005 "Rautatie on mahdollisuus" Mielipidepokkarissa käsitellään Suomen rautateitä laidasta laitaan. Myös Britannian puolella käydään. Siellä "rautateiden yksityistäminen" 1990-luvulla muutamine suuronnettomuuksineen heitti mustan varjon. Tällä hetkellä Britanniassa matkustajamäärät ovat kovassa kasvussa. Mielenkiintoinen luku on "Visio Suomen alueellisesta paikallisjunaliikenteestä". Joukkoliikenteen kehittämisen kannalta merkittävää on taajamien väestötiheys - ei metsien, soiden ja tunturien väestötiheys. Vuonna 2000 Suomen taajamissa asui yli 80 prosenttia maan väestöstä. Paikallisjunayhteyksiä voitaisiin palauttaa mm. seuraavlle seuduille: -Turun seudun radat Turusta Saloon, Uuteenkaupunkiin ja Loimaalle -Tampereen seudun radat Nokialle, Ylöjärvelle, Orivedelle ja Toijalaan -Kerava-Nikkilä-Porvoo -Lappeenranta-Imatra Mainiota, että jotkut jaksavat 2000-luvullakin kirjoittaa ja kustantaa pamfletteja.

KUNNIAA POLLAREILLE

Suurihme Helsingissä on juuri tapahtunut. Kluuvikadun Aleksin puoleisiin päihin on palautettu metallipollarit eli kummallekin puolelle katua se keskeltä puuttuva rautatolppa. Näin vauhdikas läpiajo toivottavasti loppuu kokonaan. Toivottavasti Mikon kävelykadun Aleksin puoleisiin päihin myös palautetaan rakkaat tolpat.
Toinen suurkehun aihe on Yliopistokadun komeat pollaririvistöt Porthanian kohdalla. Kertaheitolla Porthanian sisääntulopiha on täysin rauhoittunut autoista.
Jokainen esimerkiksi Pariisissa, Lontoossa ja Brysselissä käynyt on huomannut jopa kilometrienkin pituiset siistit tolparivistöt suojaamassa jalankulkua. Helsingissä röyhkeästi lisääntynyt tapa parkkeerata autoja kokonaan jalkakäytäville on saatava kuriin. Lappu-Liisat eivät tähän pysty. Esim. Tukholmassa heitä on moninkertainen määrä. Lisäksi sakkomaksu on liian pieni pelotteeksi. Hyvä esimerkki tästä on Espan Akateemisen kirjakaupan eteen jatkuvasti koko päiväksi pysäköity valkoinen limousiini. Se toimii striptease-hämäräluolan pitkänä mainoksena. Auto vie kahden normaalikokoisen kärryn paikan. Seksifirmalle yksi sakkolappu päivässä on hyvin mitätön hinta edustavasta mainospaikasta turistivirtojen varrella.
Enemmistö r.y. esittää tiukasti lisää pollareita!