Tapahtuipa äskettäin Vuosaaren sillalla. Vanhempi nainen pyöräili pohjoista puolta kohti Vuosaarta. Takaa tuli kovaa vauhtia kolme mustapukuista poikaa mustilla skoottereillaan. Torvea soitettiin ja hiljentämättä ohi. Nainen kaatui törmäyksen seurauksena. Pojat eivät edes hiljentäneet, vaikka huomasivat kaatumisen. Vuosaaren sillalla anastettiin jo monta vuotta sitten jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä tilaa sen verran, että saatiin autoilijoille yksi lisäkaista. Kauniisti luvattiin erillisestä kevyenliikenteen sillasta tulevaisuudessa, mutta asia jäi silleen. Sillalta jatkuu kanjonissa nelikaistainen Vuotie, jonka reunoilla sojottavat taipumattoman vankat teräspylväät lampuille. Väylä houkuttelee ajamaan roimia ylinopeuksia ja tuloksena on ollut kuolemaankin johtuneita törmäyksiä tolppiin. Ymmärrettävästi tolppien sijoittaminen ilman turvakaiteita on ollut alunperinkin virhe. Nyt isolla rahalla virhe korjataan kaiderakentein.
Mitä ajan takaa?
On raukkamaista liikennesuunnittelua, että kevyen liikenteen väylät tehdään entistä turvattomimmiksi sallimalla nykyaikaiset nopeat moposkootteritkin usein sinne. Suomessahan tehtiin se virheratkaisu jo 1970-luvulla, että valkoisella maalipurnukalla halvasti ratkaistiin kevyenliikenteen ongelmat. Pantiin liikenteen heikommat osapuolet jalankulkijat ja pyöräilijät riitelemään keskenään. Esim. Tanskassa ja Hollannissa on itsestäänselvää, että autoväylän reunassa on oma pyöräkaista ja jalankulkijat ovat turvallisesti korkeammalla jalkakäytävillään. Autoilijat ovat luonnollisesti tyytyväisiä nykytilaan Suomessa. Moposkootterit eivät ole hidastamassa heidän kulkuaan autokaistoilla. Nyt siis kevyenliikenteen väylillä on jo kolme riitelevää osapuolta. Ylläkerrotun ikävän esimerkin mukaan moposkootterit ovat kovine nopeuksineen paitsi tosivaarallisia mutta myös bensankatkuineen ja meluineen harmittavia muille kevyenliikenteen osapuolille!
Vuotien osalta ihmetyttää, miten nopeasti löytyy miljoonia euroja autoilijoiden turvallisuuden hyväksi. Kohta voidaan kaahata entistä huolettomammin ylinopeuksilla. Pikkurahalla oltaisiin voitu tehdä töyssyhidastimet, jotka ovat varmin tapa alentaa ylinopeuksia. Koskahan jalankulkijoiden turvallisuuteen reagoitaisiin yhtä nopeasti. Pitää tapahtua pienen lapsen kuolema vihreillä valoilla ja valtava mediajulkisuus kuten Munkkivuoren tapauksessa. Sitten monen monen vuoden kuluttua rakennetaan jalankulkutunneli. Läheisissä katutason valoissa voidaan entistä huolettomammin jatkaa ajamista tuoreita punaisia vasten. Kyllä jalankulkijat on opetettu olemaan nykyään luottamatta edes omiin vihreisiinsä ja pikkulapset kiertämään pitkäkin matka tunnelin kautta.
Risto Larjavaara
lauantai 25. elokuuta 2007
tiistai 14. elokuuta 2007
LIIKENTEEN LUOKKATAISTELU
Näin kesän päättyessä laitetaan vielä edellisestä lehdestämme pyöräjuttu. Nämä asiat eivät vanhene tai muutu hetkessä!
Maan ystävät järjestävät sarjan pyörämarsseja, joista ensimmäinen keräsi mukaan n. 150 aateveljeä. Olin paikalla ”ainoana vanhana” muistelemassa Enemmistö ry:n pyörämarssia Soininvaaran ja Komsin johdolla. Mukana oli myös Petri Sipilä, joka pääsi HS:n sivuille kertomaan mielensoitusreitin koeajosta ja teeseistään pyöräilyn aseman parantamiseksi. Artkkelista seurasi vilkas keskustelu HS:n keskustelusivuilla ja tehdessäni tätä yhteenvetoa aiheeseen on tullut yli 150 mielipidettä. Eniten puhuttaa laiton ajo jalkakäytävillä, pyöräilyn saasteettomuus (ilman laatu), kulttuurierot (Tukholma jne), talviajo ja terveysvaikutuksen ohella pyöräilyn vaarallisuus. Pyöräily kaupunkiliikenteessä koetaan vaarallisena, nimenomaan oletettu vaara on usein esillä. Tähän liittyy samalla autojen pelottava rooli niilläkin kaduilla, joilla on 30 rajoitus. Autoilijaan ei luoteta.Jalankulkijat eivät luota vastaavasti pyöräilijään, varsinkin jos hän pujottelee ”taitavasti” ihmisten seassa. Pyöräilijät taas inhoavat hortoileva jalankulkijoita, jotka eivät jätä merkittyä pyörätietä vapaaksi. Yhteisillä kevyen liikenteen väylillä ei ole opittu kulkemaan kummassakaan reunassa vaan yleensä kaarrellen keskellä. Koirien hihnat tuovat todellista vaaraa ja ainakin kerran on nyrkkien käyttö hihnatörmäyksen jälkeen vienyt osapuolet raastupaan.Keskusteluissa tuodaan esiin, miten moni muu kaupunki on onnistunut lisäämään pyöräilyä ja sen nautittavuutta. Pyörähän on tosi nopea kaupungissa mikäli niin halutaan. Tämä reviiritaistelu onkin esillä useimmissa mielipiteissä niin, että Petrin ehdotus siirtää pyöräilijät ajoradalle ja mieluummin merkitylle kaistalle, saa paljon kannatusta. Yksi tosiasia nyt on se, että muutamissa kohdin pyöräilijä ei uskalla mennä ajoradalle, vaikka ko. bussikaistalle kuuluisikin mennä. Juuri busseista (+takseista) on tullut kauhukertomuksia. Toinen tosiasia se, että Kulosaaren ja paria muuta siltaa lukuunottamatta, ei pyörällä voi ajaa niin lujaa kuin haluaa. Näitä pikateitä haluttaisiin kokeilla, esim. pyöräilyputkia. Ihmetellään, miten keskustatunneliin ja vastaaviin on varaa, mutta ei mihinkään kevyen liikenteen kokeiluihin.Usein tulee esiin se, että porukalla (kriittinen massa) uskalletaan pyöräillä autojen seassa. Joku ehdottaa, että merkin takana odotetaan sopivaa kertymää ja ajetaan sitten pulssina kuin linja-autolla. Ajatuksena on, että autojen tekemät ohitukset koetaan pahemmaksi kuin esim. lyhyt turvaväli.Liikenneasioissa on paljon mälsää, koska keskustelu on kiivasta koskien ylinopeuksia, suojateitä ja juuri pyöräilyä. Nopeat ja hyvät autot ovat muuttaneet koko asetelman. Vain rohkeimmat uskaltavat maanteille kävelemään tai pyöräilemään. Kaduillakin on autojen valta kasvanut etenkin maasturi-ilmiön myötä. Suojateitä ei pysty suojaamaan edes liikennevaloilla. Pysäytyspuomeja tarvitaan ... Kustaa vaasan tielle ainakin.Huolestuttaavinta on, että kevyen liikenteen osapuoletkin ovat vastakkain. Jalankulkijat haluavat pyörät ajotielle, mihin autot eivät niitä päästäisi. Pyöräilijä on nyt marttyyrin asemassa, sorrettu luokka. On sääli, kun autoilijat voivat sysätä pääongelman pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden väliseksi riidaksi.Pyöräilyn kannatus on erittäin suuri sinänsä, mutta - kuten yleensä - vain harva on valinnut sen elämän tavakseen. Hajanainen kaupunkirakenne pakottaa vähintään joukkoliiikenteen käyttäjäksi. Samoin talvi koetaan hankalaksi, vaikka varusteet ja renkaat ovat nykytekniikalla OK. Talvipyöräilyn lisääntyminen vaikuttaisi ”luokkataistelussa” tehokkaimmin.Toivon, että tänä kesänä mm. pyörämarssein osoitetaan pyöräilyn tärkeä rooli ekologisessa kaupunkiliikenteessä. Asiassa voivat auttaa monet järjestöt alkaen Suomen ladusta aina Pro Keskuspuistoon. - Yhteistyöterveisin Matti Kosola
Maan ystävät järjestävät sarjan pyörämarsseja, joista ensimmäinen keräsi mukaan n. 150 aateveljeä. Olin paikalla ”ainoana vanhana” muistelemassa Enemmistö ry:n pyörämarssia Soininvaaran ja Komsin johdolla. Mukana oli myös Petri Sipilä, joka pääsi HS:n sivuille kertomaan mielensoitusreitin koeajosta ja teeseistään pyöräilyn aseman parantamiseksi. Artkkelista seurasi vilkas keskustelu HS:n keskustelusivuilla ja tehdessäni tätä yhteenvetoa aiheeseen on tullut yli 150 mielipidettä. Eniten puhuttaa laiton ajo jalkakäytävillä, pyöräilyn saasteettomuus (ilman laatu), kulttuurierot (Tukholma jne), talviajo ja terveysvaikutuksen ohella pyöräilyn vaarallisuus. Pyöräily kaupunkiliikenteessä koetaan vaarallisena, nimenomaan oletettu vaara on usein esillä. Tähän liittyy samalla autojen pelottava rooli niilläkin kaduilla, joilla on 30 rajoitus. Autoilijaan ei luoteta.Jalankulkijat eivät luota vastaavasti pyöräilijään, varsinkin jos hän pujottelee ”taitavasti” ihmisten seassa. Pyöräilijät taas inhoavat hortoileva jalankulkijoita, jotka eivät jätä merkittyä pyörätietä vapaaksi. Yhteisillä kevyen liikenteen väylillä ei ole opittu kulkemaan kummassakaan reunassa vaan yleensä kaarrellen keskellä. Koirien hihnat tuovat todellista vaaraa ja ainakin kerran on nyrkkien käyttö hihnatörmäyksen jälkeen vienyt osapuolet raastupaan.Keskusteluissa tuodaan esiin, miten moni muu kaupunki on onnistunut lisäämään pyöräilyä ja sen nautittavuutta. Pyörähän on tosi nopea kaupungissa mikäli niin halutaan. Tämä reviiritaistelu onkin esillä useimmissa mielipiteissä niin, että Petrin ehdotus siirtää pyöräilijät ajoradalle ja mieluummin merkitylle kaistalle, saa paljon kannatusta. Yksi tosiasia nyt on se, että muutamissa kohdin pyöräilijä ei uskalla mennä ajoradalle, vaikka ko. bussikaistalle kuuluisikin mennä. Juuri busseista (+takseista) on tullut kauhukertomuksia. Toinen tosiasia se, että Kulosaaren ja paria muuta siltaa lukuunottamatta, ei pyörällä voi ajaa niin lujaa kuin haluaa. Näitä pikateitä haluttaisiin kokeilla, esim. pyöräilyputkia. Ihmetellään, miten keskustatunneliin ja vastaaviin on varaa, mutta ei mihinkään kevyen liikenteen kokeiluihin.Usein tulee esiin se, että porukalla (kriittinen massa) uskalletaan pyöräillä autojen seassa. Joku ehdottaa, että merkin takana odotetaan sopivaa kertymää ja ajetaan sitten pulssina kuin linja-autolla. Ajatuksena on, että autojen tekemät ohitukset koetaan pahemmaksi kuin esim. lyhyt turvaväli.Liikenneasioissa on paljon mälsää, koska keskustelu on kiivasta koskien ylinopeuksia, suojateitä ja juuri pyöräilyä. Nopeat ja hyvät autot ovat muuttaneet koko asetelman. Vain rohkeimmat uskaltavat maanteille kävelemään tai pyöräilemään. Kaduillakin on autojen valta kasvanut etenkin maasturi-ilmiön myötä. Suojateitä ei pysty suojaamaan edes liikennevaloilla. Pysäytyspuomeja tarvitaan ... Kustaa vaasan tielle ainakin.Huolestuttaavinta on, että kevyen liikenteen osapuoletkin ovat vastakkain. Jalankulkijat haluavat pyörät ajotielle, mihin autot eivät niitä päästäisi. Pyöräilijä on nyt marttyyrin asemassa, sorrettu luokka. On sääli, kun autoilijat voivat sysätä pääongelman pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden väliseksi riidaksi.Pyöräilyn kannatus on erittäin suuri sinänsä, mutta - kuten yleensä - vain harva on valinnut sen elämän tavakseen. Hajanainen kaupunkirakenne pakottaa vähintään joukkoliiikenteen käyttäjäksi. Samoin talvi koetaan hankalaksi, vaikka varusteet ja renkaat ovat nykytekniikalla OK. Talvipyöräilyn lisääntyminen vaikuttaisi ”luokkataistelussa” tehokkaimmin.Toivon, että tänä kesänä mm. pyörämarssein osoitetaan pyöräilyn tärkeä rooli ekologisessa kaupunkiliikenteessä. Asiassa voivat auttaa monet järjestöt alkaen Suomen ladusta aina Pro Keskuspuistoon. - Yhteistyöterveisin Matti Kosola
torstai 2. elokuuta 2007
LONTOON JA TUKHOLMAN JÄLKEEN NEW YORK?
Eilen 1.8.2007 oli historiallinen päivä Tukholmassa. Sen keskustassa autoilevilta perittävä maksu on vakinaistettu. Ruuhkamaksukokeilun aikana viime vuonna autoilu väheni enimmillään neljänneksellä. Poliittisesti parasta asiassa on, että ENEMMISTÖ (hyvä Enemmistö!!!) kansanäänestyksessä kannatti vakinaistamista ja eriväriset hallitukset ja puolueet ovat olleet tukemassa niin kokeilua kuin vakinaistamistakin.
Tuleeko tulevaisuudessa todella suuren luokan historiallista havinaa autoilun kultamaasta?
New Yorkin liikenteen uusi suunta ovat tietullit -otsikolla Kalle Sorainen selvittää keskiaukeaman laajuisesti asiaa (Kansan Uutisten VIIKKOLEHTI pe 27.7) Kaupungin pormestari Michael R. Bloomberg on teettänyt raportin "Vihreämpi, Suurempi New York" joka on vuoteen 2030 ulottuva suunnitelma. Raportissa vaaditaan ruuhkien "aggressiivista vähentämistä" ja tietullien kokeilua. Kolmivuotinen tietullikokeilu alkaisi keväällä 2009 Manhattanin eteläisellä puoliskolla. Raportin mukaan Lontoo, Tukholma ja Singapore ovat osoittaneet, että tietullit ovat tehokkain tapa vähentää ruuhkia ja rohkaista kansalaisia julkisen liikenteen käyttöön. Myös Yhdysvaltojen liikenneministeriö kannustaa maan kaupunkeja tietullihankkeisiin.
Katso Googlesta: PLANYC 2030
Lähde: Mayor Michael R. Bloomberg, PLANYC: A Greener, Greater New York, 22.4.2007
http://www.nyc.gov/html/planyc2030/html/plan/plan.shtml
Tuleeko tulevaisuudessa todella suuren luokan historiallista havinaa autoilun kultamaasta?
New Yorkin liikenteen uusi suunta ovat tietullit -otsikolla Kalle Sorainen selvittää keskiaukeaman laajuisesti asiaa (Kansan Uutisten VIIKKOLEHTI pe 27.7) Kaupungin pormestari Michael R. Bloomberg on teettänyt raportin "Vihreämpi, Suurempi New York" joka on vuoteen 2030 ulottuva suunnitelma. Raportissa vaaditaan ruuhkien "aggressiivista vähentämistä" ja tietullien kokeilua. Kolmivuotinen tietullikokeilu alkaisi keväällä 2009 Manhattanin eteläisellä puoliskolla. Raportin mukaan Lontoo, Tukholma ja Singapore ovat osoittaneet, että tietullit ovat tehokkain tapa vähentää ruuhkia ja rohkaista kansalaisia julkisen liikenteen käyttöön. Myös Yhdysvaltojen liikenneministeriö kannustaa maan kaupunkeja tietullihankkeisiin.
Katso Googlesta: PLANYC 2030
Lähde: Mayor Michael R. Bloomberg, PLANYC: A Greener, Greater New York, 22.4.2007
http://www.nyc.gov/html/planyc2030/html/plan/plan.shtml
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)