JO 33 kävelykadunpätkää Suomessa

Imatran keskustaa

Suomi on tunnetusti hyvin jälkeenjäänyt kävelykeskustojen ja yksittäisten kävelykatujen suhteen. Nyt on kuitenkin vähän valoa nähtävissä tunnelin päässä. Äskettäin valmistuneen "Valtakunnallisen kävelykatuselvityksen" mukaan 50 suurimmassa kaupungissa on 62 prosentissa jonkinlainen autoilta rauhoitettu kadun pätkäle tai jopa kokonainen katu. Kaikista
kaupungeista 29 prosentissa löytyy tällainen. Turku on suurimmista kaupungeista surkein.

Kävelykatujen määrä on lisääntynyt voimakkaasti tällä vuosikymmenellä. Olisi korkea aika siirtyä yksittäistä pätkistä kävelykeskustojen suunnitteluun. Näinhän on tapahtunut ympäri Eurooppaa. Suomessa edistyksen kärjessä ovat Imatra, Vaasa ja Kotkakin on tulossa.

Selvityksen on laatinut Martti Wilhelms "Elävä kaupunkikeskusta"-yhdistyksen toimeksiannosta. Ympäristöministeriö on kustantanut sen ja se löytyy yhdistyksen nettisivuilta.

UUDET TÄRINÄVIIVAT

Eilen uutisoitiin näyttävästi maanteille suunnitelluista tärinäviivoista. Onhan Suomessa ollut jo vuosia "tärinäraitoja" tien keskellä, mutta nyt tästä alueesta tehtäisiin jopa yli kaksi metriä leveä. Pyrkimyksenä on työntää kohtaavat autot mahdollisimman kauas toisistaan tien ulkoreunojen läheisyyteen.

Lienee itsestäänselvää, että jostain tuo kaksi metriä nipistetään pois.

Ettei vaan kapeilta pientareilta, jotka ovat valkoisella viivalla suojattu pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Ainakin nämä heikommat osapuolet tulevat tuntemaan olonsa entistä turvattomammiksi, kun autot kiitävät entistä lähempää.

RUUHKAMAKSUISTA

Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry on tunnetusti ollut innokas ruuhkamaksujen kannattaja jo Lontoon ajoista saakka puhumattakaan Tukholman edistysaskeleista.

Haluan tässä puuttua vain kahteen yksityiskohtaan. Miksi kauppakamarit ym. vastustavat niin voimakkaasti ruuhkamaksuja? Liike-elämän etuhan on tavaratoimitusten nopea kuljetus. Tehokas logistiikka säästää aikaa ja rahaa. Tarpeellista tavaraliikennettähän ei esim. Tukholman mallissa rahasteta ollenkaan. Kumpi on Espoon Westendin kiireiselle toimitusjohtajalle tärkeämpää? Päästäkö nopeasti aamuruuhkassa työpaikalleen Helsingin keskustaan pienten ruuhkamaksujen ansiosta vai juuttua yhä kasvaviin ruuhkiin? Luulisin työnantajan mielellään maksavan tämän muutaman euron maksun, jotta kallispalkkaisen johtajan aika ei tuhlaannu ruuhkissa jonottamiseen.

Risto Larjavaara
pj.

HELTEINEN PYÖRÄRETKI

Polkupyörä metroon Vuosaaresta ja Kampissa hissillä kerrosta ylemmäs kaukoliikenteen linjuriin ja parin tunnin kuluttua Vääksyssä ylhäällä harjulla ulos ja viereiseen hotelli Tallukkaan. Näppärästi oletkin keskellä kauneinta Suomea. Kanavalta mainio pyörätie kuvan Pulkkilanharjulle. Toisessa päässä on omituinen puolipehmeä pöheikköihin sukelteleva kävelyti tai polku, johon ohjataan pyöräilijät. Toivottavasti se päällystetään, koska se on nykyään ajokelvoton. Sysmästä palatessani sateessa ajoin tietenkin maantien reunassa ja heti korskean Mersun ikkunasta komennettiin ns. pyörätielle.
Vääksystä on mukavan vähäliikenteinen reitti Hollolan kivikirkon kautta Lahteen. Moottoripyöriä kyllä riittää. Tuolla välillä sattui erikoinen episodi. Vastaan tuli käheä-ääninen motoristi, joka aivan korvessa keksi kääntyä juuri kohdallani ja sitten superkiihdytys kuin kiusaksi minulle. Miksiköhän noissa pyörissä pitää olla niin kaamea prätkytys, luulisi kuskin itsensä kärsivän eniten.
Lahti se on omituinen kaupunki pyöräilijän kannalta. Keskeisimmillä kaduilla jalankulkijat ja pyöräilijät ovat sikinsokin. Esim. Aleksanterinkadulla on kyllä huomaamattomat polkupyörää kuvaavat laatat kadunpinnassa. Lahdessa alkaa arvostaa jo sitäkin, että valkoisella viivalla erotetaan osapuolet puhumattakaan selvästi erottuvista pintamateriaaleista.

Risto Larjavaara