JULKKIKSET VIISASTUVAT

Tässäpä kolme oivaa esimerkkiä:

Popmuusikko Anssi Kela on luopunut kilpa-autoilusta ilmastosyistä: "Onhan se ristiriitaista, kun tyyppi puhuu ilmastosta ja ajaa formulaa." Kela ajoi formulaa Suomen F3-sarjassa. (HS 4.9.09)

Kirjailija ja toimittaja Roman Schatz Hyvä Terveys -lehdessä (11/09) otsikolla TARPEEKSI ISO JÄTKÄ: "Myin autoni vuosi sitten. Minusta alkoi tuntua, että olen nyt niin iso jätkä, etten enää tarvitse autoa. Asun Helsingin keskustassa ja pääsen lähes joka paikkaan kävellen. Käveleminen on nostanut elämänlaatuani huimasti. Nautin siitä, että voin juoda viiniä heti aamutuimaan enkä saa ikinä parkkisakkoja."

Tanssija ja koreografi Jorma Uotinen sanoi luopuneensa autostaan YLE1:n Manskikapaikka -sarjassa (11.11.09). Haastattelija Mikko Kuustosen kysellessä miksi, Uotinen vastasi syiden olleen ekologisia.

Kolme viisasta miestä!

MAREK SALERMON ALUSTUS

http://yle.fi/urheilu/lajit/muut/2008/06/kuvat/id110077-kuva1.jpg.21.11.2009

Enemmistön syyskokouksessa Helsingin uusi pyöräliikennesuunnittelija Marek Salermo toi uusia näkökulmia reippaasti esille. Tärkein linjanveto tulevaisuudessa on pyöräilyn sopeuttaminen muun katuliikenteen sekaan. Polkupyörä on siis tasavertainen osapuoli autoliikenteen seassa. Tärkeätä on tällöin alemmat nopeudet vilkkailla kaduilla. Viime vuosikymmenien suunnittelu on keskittynyt erottamaan pyöräilijät omille väylille kevyenliikenteen sekaan, jonka seurauksena jalankulkijat ovat tosissaan alkaneet pelätä pyöräilijöitä. Lähiöissä näitä kevyenliikenteen reittejä kyllä on kiitettävästi, mutta keskustassa ei. Sen seurauksena keskustassa monet pyöräilijät siirtyvät huolettomasti jalkakäytäville ajattelematta, miltä varsinkin vanhuksista tuntuu. Suurin osa Marekille tulleista yhteydenotoista koskeekin juuri tätä asiaa.

Keskustaan ei kertakaikkiaan voida tehdä asiallisia kevyenliikenteen väyliä tilanpuutteen vuoksi. Se yksinkertaisin konsti maalipurkilla jakaa entisestään kapea jalkakäytävä kahden osapuolen kaunaiseksi kamppailuksi tilasta pitäisi olla jo taaksejäänyttä elämää.

Lähiaikoina blogissa tuodaan lisää tämän antoisan kokouksemme antia. Paikalla oli toistakymmentä henkeä eli yli 10. Suomeksi tällaiset sanonnat kokouskäytännössä tarkoittavat aina 11 henkilöä niinkuin meidänkin tapauksessamme.

Risto Larjavaara

SUOMEN KUVALEHDESSÄ JÄTTIJUTTU HELSINGIN PYÖRÄILYN KEHITTÄMISEKSI

SK:n uusimmassa numerossa (46) uusi pyöräilyvirkamies saa kahdeksan sivun verran kertoa suunnitelmistaan Helsingin pyöräilyn kehittämiseksi. Marek Salermolla on ilmiselvästi hyvät mediasuhteet, mikä on kerrassaan mainio asia.

Muistattehan, että torstaina 19.11 klo 18.00 Salermo alustaa samasta aiheesta Ravintola Elielin kabinetissa Enemmistön järjestämässä tilaisuudessa. Tervetuloa!

P.s. Suurkiitos jälleen kerran Joulupukille tukimaksusta. Se innostaa meitä toimimaan ja kirjoittelemaan.

VESIVAHINGOSTA OPPIA

Järkyttävän mittava vesivahinko osoittaa kiistatta, miten haavoittuvainen on keskustan raideliikenne. Päärautatieasema on nykyään kapasiteettinsa rajoilla. Yksikin myöhästyminen tai laitevika saattaa myöhästyttää valtavia matkustajamääriä. Siksi Pasilasta on syytä ohjata suuri osa matkustajavirrasta suunnitellun Pisara-radan kautta Töölön, Espan puiston ja Hakaniemen kautta takaisin Pasilaan. Nimi on tosin muutettava vähemmän vetiseksi! Vastaavasti Kalasataman ja Pasilan välinen yhteys olisi helppo toteuttaa. Tällä välillä on tyhjän panttina valmis ratapohja tunneleineen ja siltoineen (=vanha satamarata). Raideratkaisuilla hajautettaisiin joukkoliikennettä vähemmän haavoittuvaiseksi. Pisaraa nopeampi toteutus voisi olla Pasilasta Meilahden ja Töölön kautta Kampin metroasemalle vedettävä yhteys.

Kannattaa muistaa, että Rautatientorin seutu on vanhaa merenpohjaa. 1980-luvulla ansaitusti ylpeiltiin metrotekniikassa "Kluuvinruhjeella" eli pehmeä maaperä piti ensiksi jäädyttää ja tunneli rakennettiin valurautaputkeen. Toivottavasti tapahtunut vesivahinko jää viimeiseksi.

Risto Larjavaara

RUUHKAMAKSUISTA

Kuluneella viikolla Helsingin kaupunginhallitus päätti äänin 8-6 puoltaa ruuhkamaksu -asiaa. Enemmistö on todella iloinen päätöksestä. Nyt vain nopeasti jatkoselvityksiä ja lainsäädäntöä rakentelemaan.

Yhdistyksemme on jo Lontoon ruuhkamaksujen suunnitteluvaiheista saakka seurannut ja kannattanut sitä. Tukholma vain vahvisti asennetta.

Kannattaa muistaa, ettei pääkaupunkiseutu ole mikään tuppukylä, vaan lähitulevaisuudessa noin puolentoistamiljoonan asukkaan suurkaupunki. Hupaisaa on huomata, miten joku Autoliitto tai vastaava välillä vähättelee ruuhkia ja välillä taasen kauhistelee tilanteesta riippuen.

Vero -sana ärsyttää ihmisiä. Maksu on oikea sana rahastamiseen. Tulot on ehdottomasti käytettävä kokonaisuudessaan pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kehittämiseen. Senttiäkään ei saa siirtää muualle.

Ihmetyttää, miksi liike-elämä kauppakamareineen asettuu niin vahvasti vastustamaan ruuhkamaksuja. Kaikenlaiselle jakeluliikenteelle on todella tärkeää, ettei aikaa ja rahaa tuhlaannu ruuhkissa seisomiseen. Ironisesti on myös sanottava, että korkeassa asemissa olevien kiireisten liikemiesten luulisi ehdottomasti kannattavan asiaa. "Aika on rahaa". Mitä heille merkitsee 2-6 euron päivämaksu verrattuna nopeaan sukkulointiin. Sitäpaitsi työnantaja maksaa mielellään tuollaisen pikkusumman.

P.s. YLEn Aikainen haastatteli puheenjohtajaa asian tiimoilta. Samalla Enemmistön 40-vuotista historiaa selviteltiin. Se meni nauhalle. Onkohan haastattelu tullut ulos tällä viikolla?

Risto Larjavaara