Tässä muutaman kilometrin pätkässä on koko Suomen suurin raideliikenneongelma! Totta se on! Viime ajat osoittavat sen todeksi. Se on konkreettisesti heijastunut koko valtakunnan junaliikenteeseen. Matkustajat ovat ymmärrettävästi raivoissaan. Mitä asialle voidaan tehdä?
On lähdettävä viime vuosien ja vuosikymmenien liikennepolitiikasta. Valtion rahat ovat menneet pääosiltaan valtaviin moottoritiehankkeisiin ja ratojen kehittämiseen on jätetty vain murusia. Pääkaupunkiseudulla tehdään suurin osa junamatkoista. Ratojen varsille on syntynyt uusia lähiöitä ja vanhempia on tiivistetty. Järkevä liikennepolitiikka on ohjannut ihmiset jättämään autonsa kotiin ja matkustamaan nopeasti ja huolettomasti Helsingin keskustaan. Lisää matkustajia tulee valmisteilla olevan Kehäradan kautta. Mutta sitten tulee iso MUTTA.
Pasilan ja Päärautatieaseman väliin on mahdotonta saada maanpäällisiä lisäraiteita. Siksi välittömästi Pisara-suunnitelmaan vauhtia, jotta liikennevirrat saadaan jakaantumaan Pasilasta maanalaisen reitin kautta (Töölö-Espa-Hakaniemi-Pasila). Lisäraiteita tarvitaan nopeasti Keravalta ja Leppävaarasta. Kalustohankintoihin on saatava lisävauhtia. Uudet sveitsiäiset Flirt- taajamajunat ovat osoittaneet talvikelpoisuutensa. Ilmalan valtavan varikon modernisointiin ja vaihdeongelmiin on saatava lisää rahaa.
... ja heti varuskunnista satoja miehiä harjahommiin Ilmalan vaihteille. Kyllä niitä tupia kerkii yliharjata ja villakoirajahteja suorittaa tämän kansantaloudellisestikin suuren luokan junaliikennekatastrofin jälkeenkin.
Risto Larjavaara
