HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Jälleen on vuosi lopuillaan ja blogeja on ilmaantunut entiseen tahtiin viikoittain.

Joulukuun alussa oli Liikenneturvan kokous, jossa valittiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi hallitus. Suomen Liikenneliitto ja Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. ovat olleet sen hallituksessa Suojattoman liikenteen edustajina. Jostain syystä kokouksessa ei ollut paikalla SuLi:n edustajia. Siksi piti tehdä pikainen päätös paikallaolijoiden keskuudessa. Näin hallitukseen tuli kaksi Enemmistön edustajaa eli varsinaiseksi jäseneksi Enemmistön johtokunnan jäsen Olli Orkoneva ja varalle myös johtokunnan jäsen Matti Kosola. Jalankulkijoitten onnenpotkut heille seuraavaksi kahdeksi vuodeksi!

Vuonna 2012 jatkamme entiseen malliin toimintaa jalankulkijoiden, joukkoliikenteen ja pyöräilijöiden puolesta.

Risto Larjavaara  pj.

HELSINGIN MUSIIKKITALON PÖHKÖ PYÖRÄTIE

Kuva: Risto Larjavaara (28.11.2011)

Hillityn tyylikäs uusi Musiikkitalo sopii ympäristöönsä hyvin, mutta
kuvan kevyen liikenteen väylä on fiasko. Kaunis on ollut ajatus mutta
huono toteutus. Kuvastakin näkee, miten muurin puoleinen pyörätien
pinta on epätasaista kiviröpelöä. Vaistomaisesti pyöräilijät siirtyvät
ajamaan jalankulkijoiden tasaisempaa laatoitusta pitkin. Ja jälleen
liikenteen kaksi heikompaa osapuolta ärsyyntyvät toisilleen. Varmaan
menee korjaukseen lähiaikoina ja veronmaksajat maksavat
suunnittelijoiden pöhköilyt.

UUSI LAADUKAS KIRJA PYÖRÄILYN JA KÄVELYN MALLIKAUPUNGEISTA

http://www.tut.fi/verne/wp-content/uploads/2011/09/EU_Etukansi_small1.jpg

Tampereen teknillisen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Verne on tänä syksynä julkaissut lähemmäs 300-sivuisen teoksen "Parhaat eurooppalaiset käytännöt pyöräilyn ja kävelyn edistämisessä." Kirjalla on useita tekijöitä. Siihen on koostettu 10 eurooppalaista esimerkkikaupunkia:

Ruotsista Tukholma ja Växjö
Tanskasta Kööpenhamina ja Odense
Saksasta Freiburg
Belgiasta Gent
Alankomaista Houten ja Groningen
Ranskasta Strasbourg
Sveitsistä Geneve

Kannattaa tutustua!

RATIKKA ETENEE TAMPEREELLA?

http://www.trafftuotteet.net/@Bin/128482/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202010-12-19%20kohteessa%2020.41.38.jpeg (8.12.2011)

Maanantaina 12.12 Tampereen valtuusto päättää raitiotien suunnittelun jatkamisesta. Torstain 8.12 Aamulehdessä suurimpien valtuustoryhmien puheenjohtajat ovat yksimielisesti raitiovaunuratkaisun kannalla. Parhaimmassa tapauksessa spårilla ajettaisiin jo vuonna 2018. Ensimmäinen ratikkalinja kulkisi Lentäväniemestä Hervantaan. Tampereelle tällainen ratikkalinja sopii oivallisesti. Kaupunki sijaitsee kahden ison järvialtaan välissä ja liikenne puuroutuu keskustan kapealle kannakselle. Kaupungin ensi vuoden budjetissa raitiovaunulinjan suunnitteluun on varattu 330 000 euroa.

Enemmistö luonnollisesti kannattaa Suomen ratikkakaupunkien kasvattamista 100 prosentilla!

FLIRTTEJÄ VIROONKIN

Flirt-juna Sveitsissä. http://en.wikipedia.org/wiki/File:Ebnat_Kappel_SOB_FLIRT.jpg

Rautateiden ystävät tietävät sen surullisen tarinan, miten Viron rautateiden on annettu rapistua. Sitäkin iloisempi uutinen on, että Tallinnan lähiliikenteeseen ollaan hankkimassa samoja laadukkaita sveitsiläisiä Flirt -junarunkoja sekä sähkö- että dieselvetoisina! Suomessa nämä Flirtit ovat kahden hyvin lumisen talven aikana osoittaneet kelpoisuutensa. Tällä hetkellä lähiliikennejunat Tallinnassa ovat kymmeniä vuosia vanhoja. Niihin on vaikea enää saada varaosia. Kurkista tarkemmin http://uus.elektriraudtee.ee/.

VIHDOINKIN RENGASLUKKOJA

http://www.automerkit.fi/uploads/pics/Rengaslukko_01.jpg (28.11.2011)

Suomi siirtyy ensi vuoden alussa sivistysmaiden joukkoon. Uuden lain ansiosta pysäköinnintarkastajat voivat törkeimmissä tapauksissa käyttää rengaslukitusta. Viiden maksamattoman parkkisakon jälkeen auto voi saada rengaslukon. Samoin vähintään kahden vuorokauden jälkeen väärinpysäköinnistä. Tällaisissa tapauksissa auto voidaan myös hinata kaupungin varikolle.

Parasta rengaslukituksessa on ennaltaehkäisevyys. On tapauksia, joissa sama autoilija jatkaa kymmenien sakkolappujen jälkeenkin samaa virheellistä käyttäytymistään esim. pysäköimällä aivan suojatien reunaan samassa paikassa. Rengaslukitus tuottaa niin suuren vaivan, että ennaltaehkäisevyys alkaa toimia tehokkaana säikyttimenä. Näin voisi ainakin toivoa!

Sisääntuloväylät bulevardeiksi

Itäväylä. Aamuruuhkan autojonoja Itäväylällä. Vasemmalla Kulosaaren puistotie 16:n puutalo. Näkymä koilliseen. 1971     http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/kulosaari/ser123626#contentwrapper

Äskeinen pyörämielenosoitus länsiväylällä herätti ajattelemaan. Seurannut keskustelu osoitti, että Smith-Polvisen ajoista on auton kaikkivoipaisuus rapistunut ja moni autoilijakin ymmärtää, mitä melu ja saasteet kaupungin asukkaalle merkitsevät. Voimme luottavaisena odottaa pääkaupungilta uusia ratkaisuja kasvavan väestön asumistarpeisiin.

HEPOn varapuheenjohtaja Otso Kivekäs vieraili Enemmistön syyskokouksessa kertomassa kuulumisia kaupunkisuunnittelulautakunnasta ja selvityksestä, joka koskee liikennealueiden maankäyttöä. Helsingin rajojen sisällä on yllättävän monta kilometria moottoritietä. Bulevardiin verrattuna ne vievät tilaa kaksi kertaa enemmän leveyssuuntaan. Melun takia ei asuintaloja voi rakentaa moottoritien lähelle. Otan esimerkiksi Lahdenväylän sekä siinä Kontulan ja Malmin välisen alueen. Kun väylä muutetaan bulevardiksi niin alueelle saadaan 35 000 ihmisen kaupunginosa ja päälle 10 000 työpaikkaa.

Matti Kaarelan diplomityössä on havainnollistettu, miltä moottoritien alkupää näyttää bulevardina ja miten paljon saadaan tilaa uusille asunnoille. Melutaso muuttuu voimakkaimmin nopeuksissa 50-60, samoin renkaiden irrottamat mikrohiukkaset ovat pienempi ongelma. Autoilijan puolestaan ei tarvitse tinkiä oikeastaan mistään, koska hiljentäminen ennen kaupungin sisäänmenoruuhkaa ei tuo muutosta perille pääsyyn. Lähtiessäkin ajan menetys on teoreettinen.

Kaupunkisuunnitteluvirastolla on nyt onnen avaimet käsissään. Päättäjät voivat tehdä Helsingistä tiiviimmän, ekologisemman ja viihtyisämmän kaupungin.


Matti Kosola DI

LIIKENNEMINISTERI MERJA KYLLÖNEN USKALTAA

kainuunsanomat.fi

Äskettäin Kyllönen puuttui kilometrikorvausjärjestelmään ja vapaaseen autoetuun. Hyvillä joukkoliikenneyhteysalueilla kuten Helsingin ja Tampereen välillä yksityisautoilusta saisi pienemmän korvauksen kuin esimerkiksi Kittilästä Ivaloon.


Tietysti mahtavat autojärjestöt laittavat mediarummutuksen käyntiin, miten väärässä ministeri onkaan.. Jokainen asiaan perehtynyt kuitenkin tietää, miten kalliiksi yhteiskunnalle tulee jatkuva haja-asutuksen laajeneminen. Kunnallistekniikka ym. maksaa kunnille maltaita. Joukkoliikenne on surkastunut ja kilometrikorvaukset voivat tulla useammallekin perheenjäesenelle.


Viimeksi Kyllönen heitti ajatuksen ilmaisesta joukkoliikenteestä kaikille alle 18-vuotiaille. Nykyään yhä useampi lapsi ja nuori kyyditetään vanhempien autoilla kouluihin ja harrastuksiin. "Autoiluun opitaan jo nuorena, ja opituista tavoista voi olla hankala päästä eroon" (HS 13.11). Jos nykykehitys jatkuu, henkilöautojen määrä kasvaa kymmenessä vuodessa pääkaupunkiseudulla 40 prosenttia.

POLKUPYÖRÄVARAS JA AKI KAURISMÄKI

Ylen laatukanava Teema esitti su 6.11 Vittorio de Sican klassikon "Polkupyörävaras" vuodelta 1948. Elokuvan juoni on yksinkertainen. Miespäähenkilö tarvitsee polkupyörän saadaksen työn julisteiden liimaajana. Pian pyörä kuitenkin varastetaan ja mies ja hänen poikansa etsivät epätoivoisesti sitä. Polkupyörät olivat sodanjälkeisessä Italiassa arvokkaita arvoesineitä.


Matka nykyhetken Suomeen on huima. Kaikkialla pyörätelineissä ruostuu laadukkaitakin pyöränraatoja. Ihmiset kertakaikkiaan hylkäävät pyöriänsä ties minne. "Polkupyörävarkaan" Italiassa vuonna 1948 jokainen vähäinenkin osa oli tarpeellinen ja käypää kauppatavaraa. Suurilla markkinoilla oli eri osille omat myyntipöytänsä. Viisaalle ihmiselle nykyhetken Suomessa polkupyörä on edelleen arvokas omaisuus, jonka arvoa ei mitata euroissa vaan ekologisena, saastuttamattomana kulkuvälineenä, joka vie vähän tilaa.


Että mitä otsikon Aki Kaurismäki liittyy tähän? Päähenkilön poika Bruno (Enzo Staiola) on kuin pienikokoinen Aki ulkonäöltään.

KAUPUNKIMOOTTORITIET BULEVARDEIKSI

Kaupunkiaktivisti, mielipdevaikuttaja, HePon vpj. Otso Kivekäs alustaa aiheesta Enemmistön syystapaamisessa keskiviikkona 16.11 klo 17.30. Paikka on Helsingin Päärautatieaseman Eliel-ravintolan kabinetti. 

Lämpimästi tervetuloa!

Varttia ennen alustajaa eli 17.15 pidämme yhdistyksen sääntömääräisen
kokouksen.

Ensi viikolla postitamme syyslehtykäisemme jäsenille.

DAGENS NYHETERIN LIIKENNEHAASTATTELU

14.10 Ruotsin valtalehti Dagens Nyheter julkaisi puhelinhaastattelututkimuksen (yli 1000 henkilöä), jossa haettiin vastauksia Tukholman liikenneongelmiin. 39 prosenttia satsaisi metroon eli tunnelbanaan, teihin 18 %, busseihin 13 %, raitiovaunuihin 12 ja pyöräväyliin 8 prosenttia.
Metron kehittämistä innokkaimmin kannattivat nuorimmat eli 18-29 vuotiaat (45%) ja autoväyliä 45-59 vuotiaat. Miehet olivat selvästi (23 %) halukkaampia autoväyliin kuin naiset (14%). Busseja kannattivat ikäryhmistä eniten yli 60 vuotiaat ja vähiten he satsaisivat pyöräväyliin. Nuorimmat vastaavasti panostaisivat eniten fillarireitteihin.
Mielenkiintoisessa tutkimuksessa selvitettiin myös eri puoluekantojen näkemyksiä liikennevaihtoehtoihin.

VALTIO UNOHTI VR:n

Valtion pihistely rataverkon ylläpidossa on suurin syy VR:n ongelmiin. Näin lataa toimitusjohtaja Mikael Aro usean sanomalehden haastattelussa 1.10. Ilkka-lehdessä hän sanoo: "Meiltä puuttuu yhteinen tahto siitä, millainen yhteiskunta meillä pitäisi olla 20 tai 50 vuoden päästä ja minkälaisia liikenneyhteyksiä se vaatii toimiakseen. Ruotsissa tahtotila on löydetty ja rataverkkoon on investoitu."

Totta tosiaan. Ruotsissa on suurimittaisia raidesuunnitelmia. Merkittävin on Norrbotniabanan, joka tulee yhdistämään rantaratana Umeån ja Luleån (Robertsfors, Skellefteå, Piteå). Mittaa sille kertyy kerrassaan 270 km. Tällä hetkellä raskaasti kuormitettu päärata (stambanan) kulkee sisämaassa.

LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE

Helsingin linja-autoasema lokakuussa 1988.

Mobilisti-lehti on vuosikymmeniä tehnyt ansiokasta työtä tallentamalla vanhojen ajoneuvojen historiaa. Enemmistöläisenä on ilo todeta, että museoautot ja niiden ajajat eivät koskaan kaahaile! Uusimman numeron
(6/11) kannessa komeilee poikkeuksellisesti polkupyörä. Kuusisivuisessa jutussa keskipisteenä on hieno kilpapyörä Crescent vuodelta 1935. Sitä seuraa myös kuusisivuinen tarina vanhoista linja-autoista ja
erityisesti Tammelundin Liikenne oy:stä.

Mobilisti-lehdessä on yksi omituisuus. Se on jäänyt useinkin kylmän sodan juoksuhautoihin. Reaalisosialismi on kuopattu aikoja sitten. Jos jutuissa käsitellään Neuvostoliiton tai Itäblogin kulkuneuvoja, niin niihin liittyy yleensä joku piikki tai vinoilu silloisiin vallanpitäjiin. Hupaisana muistona Suomen sisäpolitiikasta on jäänyt mieleen sosialistiministeri Emi Skogin musta Chrysler-edustusauto 1950-luvulta. Jutussa kauhisteltiin, miten vasemmistolainen ministeri ajelee tällaisella loistoautolla. Toisaalta oltiin tyytyväisiä, että valtioneuvosto oli hankkinut tällaisen harvinaisuuden.

Risto Larjavaara

MATIKKANERO SANOO TOTUUDEN

30-vuotias Tuomas Hytönen todisti vuosi sitten ensimmäisenä tutkijana maailmassa niin kutsutun A2-konjektuurin. Ääärimmilleen kansankielistettynä se tarkoittaa kahden suureen epälineaariseksi luullun suhteen todistamista lineaariksi.
Hytönen valmistui tekniikan tohtoriksi 21-vuotiaana. Ylioppilaslehden (11/11) haastattelussa häneltä kysytään, mikä ärsyttää:
"Liian paljon autoilijoiden lähtökohdista toteutetut liikenneratkaisut". Harrastuksikseen Hytönen mainitsee suunnistuksen, hiihdon, pyöräilyn ja melonnan.

LÄNSIVÄYLÄLLE PYÖRÄKAISTA HÄH?

Suuri ärtymyksen sekainen ihmetys heräsi, kun näki kutsun fillarimielenosoitukseen
Länsiväylälle 13.9. Mitä järkeä siinä on? Kuka haluaisi pyöräillä moottoritien reunassa
ja pelätä rampeille ampaisevia autoja? Seuraavana päivänä oli lehdissä kuva hienosta
kaupunkubulevardista moottoritien paikalla Lauttasaaressa. Johan valkeni iloksi.
Tuossahan on järkeä. Saadaan lisää rakennuspinta-alaa, moottoritien melu vähenee ja
vihreän bulevardin reunassa olisivat pyöräväylät. Ajatus jatkoi Lahden moottoritielle.
Miksi Vanhankaupungin jälkeen väylän pitää kulkea kamalassa meluaitakaukalossa,
joka jakaa Kumpulan ja Arabian jyrkästi erilleen. Entä Itäväylä? Kulosaaressa se jakaa
tökerösti saaren kahteen osaan romuttaen koko vanhan ajatuksen idyllisestä
puutarhakaupungista.

    Risto Larjavaara

AUTOPAIKAT JA ASUNTOJEN HINNAT HELSINGISSÄ

On kerrassaan mainiota, että on vihdoinkin alettu enemmän keskustella siitä, miten autottomat taloudet joutuvat kustantamaan suurilla summilla autopaikkoja kaavoituksessa. Hesarissa oli 13.9 kaksi asiantuntevaa mielipidekirjoitusta aiheesta. Lainataan kummastakin lyhyt ote:
1. Kivekäs, Otso: Autopaikat yksi syy asuntopulaan "Jätkäsaari on kävelyetäisyydellä kaikista keskustan palveluista. Asukas voi käyttää kulkemiseen kahta raitiovaunulinjaa ja metroa. Pakottamalla asukkaat maksamaan toisten autoilu, kaupunki ohjaa heitä liikkumistapaan, josta on kaikkein eniten  haittaa ja kuluja muille. Tässä ei ole mitään järkeä."
2.Tulenheimo, Martti: Autotonkin maksaa autopaikoista "Miksi markkinatalous hylätään, kun kyse on yksityisten pysäköintikulujen maksamisesta? Ongelman ydin on kaupungin asettamissa parkkipaikkojen minimisäännöissä. On väärin, että asumiskulujen ja autopaikkojen kytköstä ei pureta. Parkkinormia on muutettava. Kantakaupungissa 60-70 prosentilla ei ole autoa."

KAUPUNKIMUOTOILUA

   Jyväskylän kävelykatu

Äskettäin on ilmestynyt isokokoinen 50-sivuinen vihkonen nimeltään Kaupunkimuotoilu 30 -kaupunkiympäristön suunnittelun kolme vuosikymmentä. Siinä mennään 1980-luvulta nykyhetkeen nimen mukaisesti aina kadunkalusteita myöten.

Teoksessa on hyvin keskeistä eri kaupunkien kävelykadut (Pietarsaari, Jyväskylä, Rauma, Kotka). Helsingin Keskuskadusta lkeskustellaan neljän asiantuntijan voimin. Lainataanpa ote:
Keskuskadun suunnittelun tavoitteeksi asetettiin "Helsingin ensimmäinen oikea kävelykatu". Mitkä asiat tekevät oikean kävelykadun?
- Siellä ei ole autoja, on kuppiloita, ravintoloita, jotain joka houkuttelee oleskelemaan ja viihtymään
- Kävelykadulla ei saa olla huoltoliikennettä sotkemassa.
- Pitää olla sellaista, mikä houkuttelee myös talvella. Suomessa on pitkä talvi.

Miksi aiemmat kävelykadut eivät ole "oikeita" kävelykatuja?
-Isolla Roballa enemmän autoja kuin ihmisiä. Se on myös väärässä
paikassa, eikä se liity luontevasti muihin kävelyalueisiin
-Salomonkatu on kyllä kävelykatu, se on esteetön ja materiaalit ovat korkeatasoisia, mutta sillä ei ole kadun tilallisia ominaisuuksia, se on enemmänkin rakennusten välinen välitila tai aukiosarja.

KAUPPATORIN EDUSTUSMAISEMA IHMISILLE EIKÄ PELTILEHMILLE

Hesari otsikoi 30.8 näyttävästi: "Kauppatori on autoja varten". Tunnettu yhdysvaltalainen
arkkitehti Fred Kent ihmettelee, miten autot ja parkkipaikka ovat syöneet suuren osan
rannasta eikä jalankulkijoilla ole sinne asiaa. Hän toteaakin, että  autoilla on täällä paras
näkymä."  Näinhän se on ollut vuosikymmenet eikä mikään ole muuttunut. Yli viisi vuotta
sitten (31.3.2006) Hesari julkaisi kirjoitukseni "Merellinen ehostus alkuun Kauppatorilla"
Lainaan suoran otteen siitä: Ydinkeskustan tärkein maisemapaikka merelle on
Kauppatorin eteläreuna. Jostain käsittämättömästä syystä tämä alue on pyhitetty
parkkipaikoille ja niitä etsiville.. Eiköhän merellisen Helsingin suunnittelu aloiteta tästä
paraatipaikasta. Autojen tilalle sijoitettakoon tyylikkäin rakenteellisin estein jalankulkijoille
 pyhitetty alue maisemaan sopivin kivipenkein. Kesäisin sinne sopii parikin kevytrakenteista
kahvilaa.

Nyt päättäjät toimiin, kun ihan aito amerikkalainen ja New Yorkissa toimivan
"Project for Public Spaces" järjestön vetäjä Fred Kent sanoo totuuden.

   Risto Larjavaara

TYHMÄKÄYNNILLÄ OJASTA ALLIKKOON

Alkaa olla kohta suvi takana. Ennenvanhaan kesähelteillä autoilijat vaistomaisemmin sammuttivat moottorinsa eivätkä saastuttaneet tyhjäkäynnillä itseään avonaisten ikkunoiden välityksellä.

Nykyään tehokkaat kylmäilmastoinnit alkavat olla itsestäänselvyys henkilöautoissa. Mitä tekee nykyajan autoilija kesähelteillä? Pitää moottorin käynnissä, jotta sisällä ikkunat suljettuina on ihanan viileää ja raikasta. Viis jalankulkijoista, jotka saavat niellä pakokaasut entiseen tapaan.

Tyhmyyden ja itsekkyyden uusi avio- eikun autoliitto!

Risto Larjavaara

VENÄJÄLTÄ MALLIA SUOMELLE

Karjalankannaksella Vuoksen pohjoispuolelle aletaan rakentaa 62
kilometriä uutta rataa. Nykyinen Suomesta Pietariin johtava rata on
uusine Allegro-matkustajajunineen käynyt ahtaaksi myös laajenevan
tavaraliikenteen seurauksena. Tavaraliikenteen siirto uudelle
linjaukselle Pietarista Imatralle edellyttää toivomuksen, että Suomen
puolella vilkkaalle Luumäen ja Imatran väliselle osuudelle saataisiin
toinen raidepari.  Karjalankannaksen rataverkon uusiminen on
miljardiluokan juttu. Nyt Suomi rakentamaan noin 270 miljoonalla
Luumäen ja Imatran osuus. Siitä on kauaskantoiset hyödyt tavara- ja
matkustajaliikenteelle!

SEVILLA NÄYTTÄÄ MALLIA MUILLE ESPANJAN KAUPUNGEILLE

Espanjassa pyöräilyä on pidetty paljolti vain virkistysmuotona ja
harrastuksena. Sevillassa vajaan 100 kilometrin moderni pyörätieverkko,
2500 kaupunkipyörää ja 250 asemaa niille ovat tehneet ihmeitä.
Kulkutapaosuus on hypännyt 0,2 prosentista vajaaseen seitsemään.
"Skaalaammalla suurin osa autoliikenteen kaduista takasin
kaksikaistaisiksi ja antamalla tila pyräkaistoille, olemme pystyneet
laajentamaan myös jalkakäytäviä ja antamaan näin kadut takaisin
ihmisille."
Ilmansaasteiden määrä on kääntynyt laskuun  ja liikenneruuhkat
vähentyneet.
Laajempi artikkeli Sevillan parturista eikun pyöräihmeestä löytyy
Pyöräilykuntien verkoston Poljin -lehdestä (2/11).

TARPEELLINEN TIETOISKU

Muistattehan, miten menneinä vuosina YLE:n tv-ohjelmissa oli
tietoiskuja mitä moninaisimmista aiheista. Niillä tavoitettiin isot
ihmismäärät ja pystyttiin vaikuttamaan ihmisten käyttäytymisiin. On
asioita, joita ei kouluissa opeteta. Niitä jotenkin pidetään
itsestäänselvyyksinä. Esimerkiksi kaupunkien vilkasliikenteisillä
jalkakäytävillä ihmiset ovat pääsääntöisesti oppineet kävelemään
menosuuntaansa oikealla puolella jalkakäytävää.   Seuraavassa olisi
tosi tarpeellinen tietoisku.
Ikuisesti on kiistelty, millä puolella kevyen liikenteen väylää
jalankukijoiden olisi käveltävä. Todellinen ongelma on keskellä kävely.
Jos ohitat polkupyörällä kelloa soittaen, tulos on yleensä arvaamaton.
Pariskunta hätääntyy. Toinen menee toiselle ja toinen toiselle
puolelle. Kellon soittamisesta voi saada haukut. Jos et soita kelloa,
sinun pitää hiljentää kävelytahtiin jalankulkijan turvaksi tai ohittaa
tarpeeksi kaukaa. On muistettava, että jalankulkijoita oli jo
satojatuhansia vuosia ennen pyörän keksimistä. Yksinkertainen
tietoiskun viesti on, että jalankulkija kävelisi vakaasti jommalla
kummalla reunalla. Se olisi sekä jalankulkijan että pyöräilijän
yhteinen etu. Tuo keskellä kävely on kaikkein arvaamattominta!

KAAHAUSKULTTUURIN OPETUSTA

Edellisessä blogissa ihmeteltiin, mistä järjetön nuorten miesten kaahauskulttuuri sikiää.
Rauhallisena kesäsunnuntaina 24.7 Helsingin ydinkeskustassa järjestetään Espan
ympäriajo ralliohjuksilla. Paikalla mannekiineina rallimestari Sebastien Loeb ja hänen
kisällinsä Kimi Räikkönen. Tähänkö on tultu?  Ydinkeskustan ihana Espan puistoalue
ympäristöineen valjastetaan rallikaahausnäytökseen. Oi aikoja oi tapoja!

TERRORISMI KADUILLAMME

Ma 4.7 kaksi 18-vuotiasta miestä kuoli ja 17-vuotias tyttö
loukkaantui Espoon Jupperissa. Poliisin mukaan he ajoivat 50 kilometrin
rajoitusalueella yli 120 km vauhdilla. Asukkaiden mielestä onnettomuus
olisi voitu välttää, jos paikalla olisi kiertoliittymä. Hanketta on
lykännyt 5.8 milj. euron hinta. Kiertoliittymät ovat mainio asia ja ne
hillitsevät vauhtisokeuttakin.
Mutta HALOO!!! Tuollaiset yli 120 km nopeudet kaupunkirakenteessa
ovat täydellisen järjettömiä. Jokainen jalankulkija on elämänsä aikana
kuollakseen pelännyt näitä kesäkaahareita. Prätkäjätkät ulvottavat
moottoreitaan valtavilla nopeuksilla ja terrosisoivat kokonaisia
kaupunginosia melusaasteillaan. Millähän tämä käsittämätön nuorten
miesten kaahauskulttuuri saataisiin aisoihin?

FILLAROINTIA TALLINNASSA

Otin fillarin mukaan naapurimaan pääkaupunkiin. Satamassa odotti valmis 
halpa hotellihuone, josta oli hyvä lähteä eri suuntiin.
Itään pääsee hetkessä kaupungin parhaimmalle pyörätielle Piritaan ja
merenrantaa seuraillen pitemmällekin. Paluumatkalla poikkesin
Maarjamäen linnan eli Viron historiallisen museon takapihalle. Sinne on
kerätty Stalinin, Leninin ym. patsaita. Paikka on sen valtavan
betonimuistomerkin vieressä, jonka obeliski näkyy hyvin laivoista.
Historian lehdet havisevat!
Seuraavana päivänä suuntasin länteen kohti Rocca al Maren Seurasaarta
vastavaa kaunista puistoaluetta. Yllätyksekseni heti sataman
länsilaidalla sijaitsevan valtavan Kaupungihallin alta lähtee parin
kilometrin komea kevyen liikenteen väylä ohi Kalasataman. Se on
tyylikkäästi rakennettu entisen satamaradan paikalle kuten Helsingissä
nyt rakennetaan "Baanaa". Roccan ja Stroomi randin väliin on tehty
rantoja myötäillen erinomainen kevyen liikenteen väylä.
Tallinnan keskustassa pyöräily on vaikeaa puuttuvien pyöräväylien
takia. Suuresti ihmetyttää se, että sataman valtavien turistijoukkojen
on vuosikymmenestä toiseen kuljettava vilkasliikenteisten
monikaistaisten autoväylien lävitse keskikorokkeilla odotellen
liikennevalojen hidasta vaihtumista. Olisi korkea aika saada
turvallisia jalankulkusiltoja tai tunneleita, jolloin keskusta-alue
olisi hetkessä tavoitettavissa.

Tallinnassa kaikki 65 vuotta täyttäneet saavat ilmaiset kyydit
ratikoissa, trollikoissa ja busseissa. Mukana pitää olla iän todistava
henkilökortti (ellei takuuvarmasti muutenkin näe matkustajan
kurttuisuutta heh heh vitsi). Tämä koskee siis kaikkia iän ylittäneitä
eli myös suomalaisia turisteja. On ikääntymisessä tällainenkin etu
edessä!

Lopuksi kevennykseksi kuva ihmehärvelistä eli pedaalibubista.
Erityisesti englantilaiset miehet kaahaavat kovasti mölyten sellaisella
Tallinnan vanhassa kaupungissa. Kuulemma vastaavia on 
Keski-Euroopassa paljonkin!

   Risto Larjavaara

LINJA-AUTOLIIKENTEEN VEROTUSTA ALENNETTAVA

Suomessa matkalippujen arvonlisävero on 9 prosenttia. Esim. Tanskassa sitä ei peritä
ollenkaan. Useissa maissa linja-autoliikenteelle anntetaan helpotuksia polttoaineverosta.
Etelä-Euroopassa tuet saattavat olla jopa 80 %, kun Suomessa tuet liikevaihdosta linja-
autoliikenteessä jäävät vain 7 prosenttiin. Näillä luvuilla ymmärtää hyvin, miksi vuoroja eri
puolilla Suomea jatkuvasti vähennetään. Kierre on murheellisen loputon. Lippuhintoja
joudutaan nostamaan ja matkustajat siirtyvät yksityisautoihinsa. Tarttis tehdä jotain!

TUKHOLMASSA HALUTAAN KOROTTAA RUUHKAMAKSUJA

Ruotsalainen valtalehti Dagens Nyheter räväytti pääjutussaan etusivulla 
9.6, että ruuhkat vain lusääntyvät ruuhkamaksusta huolimatta. Esim. 
etelästä E4:lla  kaupunkiin aikaa kuluu pahimmillaan 60 prosenttia 
enemmäm kuin vuonna 2006. Sisäsivuilla on tarkat laskelmat ja 
piirrokset sekunttien tarkkuudella eri väyliltä.
Seuraavan päivän pääkirjoituksessa ymmärretään hyvin vaatimuksia, että 
ruuhkamaksuja korotettaisiin.Nykyinen maksu on 20 kruunua eli vähän yli 
2 euroa. Osa vallassa olevasta Porvariliitosta vaatii maksujen 
korotusta. Oppositiossa olevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue 
haluavat maksualueen laajentamista kehäteille. Demarit taasen toivovat 
lisärahoitusta Tukholman metron kehittämiseen. Suur-Tukholman alue 
kasvaa jatkuvasti, väkimäärä ja liikenne lisääntyvät väistämättömästi. 
Yhtä mieltä ollaan, että ruuhkautumisprosessille pitää tehdä jotain.

p.s. Kevään Enemmistö -lehteämme on vielä kuukauden verran myytävänä 
Espan Akateemisen lehtiosastolla. Hinta on hullunkurisen halpa eli yksi 
euroa

PÄÄKAUPUNKIEN VÄLINEN RATA VIHDOINKIN HALLITUSOHJELMAAN

On lähes uskomatonta, että entisen ja nykyisen pääkaupungin välinen
rataosuus on suurimmalta osaltaan yksiraiteinen. Totisesti, totisesti
puolueet, toinen raidepari on saatava hallitusohjelmaan. Sillä
työllistetään ja tuetaan suomalaista työtä. Helsingistä on joka
suuntaan satoja kilometrejä nykyaikaiset moottoritiet, mutta
edelleenkin pienen vian, puun kaatumisen radalle tai sähkötolppiin
aiheuttaa koko raideliikenteen pysähtymisen Kirkkonummen ja Turun
välillä. On aivan turha odottaa jotain Espoon ja Salon välistä modernia
rataa vuosikymmenien päästä valmistuvaksi kun siitäkään ei ole tehty
alustaviakaan päätöksiä. Totisesti, totisesti toinen kiskopari heti tekeille.
On sitä odotettu jo pitkälti toistasataa vuotta.

    Risto Larjavaara

KAUPUNGIN SIELUA ETSIMÄSSÄ

Äskettäin on ilmestynyt muhkea teos Helsingin kaupunkisuunnittelusta. Tekijä on
Pertti Mustonen ja tarkka nimi on " Kaupungin sielua etsimässä. Kertomus
Helsingin kaupunkisuunnittelusta Bertel Jungista nykaikaan". Erityisesti 9. luku
Liikennesuunnitteluosastosta nimellä "Insinöörien viisaudella"  on varmaan kiinnostava
tämän blogin lukijoille.

Sivu 245: Ilaskivestä alkoi tulla yksityisautoilijoitten sankari. Tässä
yksityisautoilevassa valtiotieteen tohtorissa ja taivaalla kurvaavassa
yksityislentäjässä alkoi olla vapaan autoilijan itsenäisyystaistelun symboliarvoa.
Myöhemmin, kun Ilaskivi 1980-luvun alusta aloitti kaupunginjohtajana, hänen
symboliarvonsa yksityisautoilun messiaana kuitenkin nopeasti haalistui.
"Kun Ilaskivi oli valittu kaupunginjohtajaksi ja oli ollut tehtävässään vuoden päivät,
hän kutsui minut luokseen ja sanoi, että olin oikeassa siinä, että Helsingissä
pitää suosia joukkoliikennettä. Kaupunki ei pysty muuten toimimaan. Hän myönsi
olleensa väärässä vastustaessaan bussi- ja raitiovaunukaistoja ja ajaessaan vain
henkilöautoliikenteen asiaa. Minusta tämä käytös oli komeaa ja kunnioitettavaa",
Salmivaara kiittää.

Näin siis sanoi vuonna 1971 liikennesuunnittelupäälliköksi valittu DI
Heikki Salmivaara.

Samaisessa yhdeksännessä luvussa Enemmistökin tulee vahvasti esille.

METROA KEHUN AINA MUTTA...

Viime elokuussa Vuosaaren päätemetroasemalle alettiin rakentaa lasisia laituriovia.
Lokakuussa niiden piti olla matkustajien käytössä. Nyt on toukokuun loppu.

Tässä välissä asiakkaat ovat aamuruuhkissa tuskailleet operaatiota, jossa eka juna
odottaa puskurilla toista, jonka tyhjentymisen vartija verkkaasti kävellen tarkistaa
(Japanissa sama tehtäisiin juosten). Sitten odottamaan junien vaihtumista. Välillä
tämä operaatio myöhästyttää koko metroliikennettä.

Ymmärrän hyvin, että testattaessa tulee uusia ongelmia esiin niin kuin tässäkin
tapauksessa tuli. Lasiporttien ja metron ovien väliin jäi  "pikkulapsen" mentävä rako
 johtuen mm. kahdenlaisista metrojunista. Mutta...miksi ihmeessä tätä testausta ei
alun alkaen voitu aloittaa metrovarikolla. Helppo sinne olisi ollut rakentaa pätkä
 samanlaista laituria ellei siellä ollut jo valmiina sellaista.

   Risto Larjavaara

HELSINGIN PYÖRÄILYPROJEKTIN TILANNEKATSAUS

Syksyllä 2010 käynnistyi otsikon projekti. Seuraavassa siitä noukintoja:

- Etenkin kantakaupungissa pyöräily rinnastetaan kävelyn sijasta entistä
selkeämmin ajoneuvoliikenteeseen. Termin "kevyt liikenne" sijasta puhutaan
kävelystä ja pyöräilystä.

- Isoja projekteja ovat ratakuiluun tuleva Baana, Mannerheimintien itäreuna
ydinkeskustassa, Nordenskiöldinkadun - Mechelininkadun pyörätien rakentaminen
ja Auroran sillan rakentaminen Laakson ja Stadionin välissä.

- Aluksi 15 pyörätaskua kantakaupungin liikennevaloristeyksiin.

- Keskustaan pyöräkeskus, joka sisältää pyörien vuokrausta, säilytystä, korjausta ym.

- Kantakaupungissa autojen pysäköintiruutuja voidaan muuttaa kesäaikana polkupyöräpaikoiksi.
Hyvänä esimerkkinä Ludviginkadulla jo 1990-luvulta ollut pyöräparkki. Esim. kahviloiden kohdilla
tällainen parkki voisi olla näppärä.

TERVETULOA UUSIUTUVA HELSINGIN "VANHA KAUPUNKI"

Senaatintorin ja Kauppatorin väliset korttelit muistuttavat monella tapaa Tukholman ja Tallinnan "vanhaa kaupunkia". Tosin se on paljon pienempi alue. Tähän asti se ei ole ollut kovinkaan jalankulkuystävällinen, vaikka se on syntynyt jo  ennen auton keksimistä. Nyt sitä pyritään uusimaan  nmiellyttävämmäksi kaupunkilaisille. Kapealta Katariinankadulta loppuu turha ajoneuvoliikenne. Parin vuoden kuluttua ratikkalikennekin siirtyy siltä  kaksisuuntaistuvalle Unioninkadulle. Saa sitten nähdä, onnistutaanko ratikkaruuhkautuminen välttämään.                                                                                             
Aleksilla em. katujen välinen jalkakäytävä on ollut turhan ahdas. Nyt sitä levennetään ja samalla saadaan komea terassialue. Siihenhän sopii stadilaisen ja turistin istua väljästi ihailemassa Senaatintoria 
ympäröiviä rakennuksia. Tervetuloa siis elävöityvä torikortteleiden alue uusiutuneena!


Risto Larjavaara


Helsingissä vanha keskusta on onnistuttu paljon paremmin suojelemaan kuin Turussa. Äskettäin valmistunut Jouko Aaltosen "Taistelu Turusta" -elokuva kertoo laadukkaasti Turun lähihistorian hävityistä suojelukamppailuista. Elokuvassa haastatellaan mm. Eugen Parkattia, joka oli aikoinaan Turun miljööpoliittisen yhdistys Enemmistön pj. Toki Turussa jotain onnistuttiin kansanliikkeillä pelastamaankin. Hyvänä esimerkkinä on puutaloalue Portsa (=Port Arthur). Elokuvassa keskeisesti esillä ovat uuden polven talonvaltaajat. Elokuvaa esitetään parhaillaan Turun ja Helsingin Kinopalatseissa.

Autoriippuvaisen yhteiskunnan eri asteet

Enemmistön kevätkokous oli yleisömenestys ja muodostui korkean tason keskusteluksi johtuen tietysti meistä veteraaneista ja myös kolmikosta, joihin liittyy Tulevaisuuden tutkimusseura, erilaista tiestönrakennustaustaa ja tervettä mielenkiintoa auton oikeaan käyttöön. Prof. Raine Mäntysalo käsitteli esitelmässään trading zonea, jonka avulla eri ammattiryhmät ja päättäjät pystyvät koordinoituun yhteistyöhön pinnallisen informaation varassa tuntematta paljonkaan syviä yksityiskohtia. Suuret investoinnit kuten metro tai Kuopion saaristokatu (Leo Kososen 20 vuotinen  suunnittelutyö) pakottavat kuitenkin historiallisella painollaan jatkamaan samaan suuntaan. Siksi eräs tutkija väittää, että asuntopulan syynä on viivästynyt väyläkaavoitus. Eihän voi rakentaa, ellei tiedä mihin.

Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisu nimeltä 'Autoriippuvainen yhdyskunta ja sen vaihtoehdot' (B101) perustuu mm. pyöräilyhaasteluihin tehtynä ?yhtä matkaa?. Huomattiin seikka nimeltä mikroympäristö: korkeuserot, maisemat jne. Muissakin liikkumisasioissa korostuu mikroympäristö. Jos on vaihtoehtoja niin kulkemistapa valitaan herkästi miellyttävien asioiden perusteella. Kukapa lähtee autolla, jos voi pyöräillä meren rantaa töihin.

Pyöräily on nyt päivän puheenaihe. Fillaristin moottoriteitä ei ole ja kaahareista on tullut etenkin vanhan väen kauhu. Tarvitaan investointeja pyöräilyväyliin ja esim. Liikenneturvan perusvalistusta tyyliin, kunhan edes kävelet jompaa kumpaa laitaa.


Keskustelussa Matti Leskisen ja kumppaneiden hyvät puheenvuorot ja houkuttava jatkoehdotus johtanevat autopainotteiseen väittelyyn jatkossa, ilmeisesti Tulevaisuuden tutkijoiden järjestämässä tilaisuudessa. Pyöräilystä keskusteltiin vähintään kahdella tavalla: pyöräilykaupunkeja ovat esim. Oulu, Pori, Joensuu ?, mutta Hämeenlinna on suhteellisesti eniten autoistunut on huomattava, että kävely-, JL - ja autokaupungin lisäksi on pyöräilykaupunki, jossa ?kävelykilometrin? säde onkin kymmenkertainen

Helsinki on poikkeus, jossa ilmanlaatukin rajoittaa autoistumista. Ahtaalle niemelle ei voi enää pitkään tulla vapaasti autoja. Myös Espoo on ilmanlaadun suhteen äärirajalla. Siellä onkin joukkoliikenteen suosio yllättäen kasvanut. Kaupunkisuunnittelun rajoitteet ovat Helsingissä maksimissaan. Sähköautokaan ei muuta tilannetta, koska asfaltipöly, rengasmelu ja tilan tarve on entisellään.

Prof. Raine Mäntysalon johtama Aalto Yliopiston osasto edustaa iloksemme ?tutkittua järkeä?. Kun Enemmistö ry syntyi 40 vuotta sitten niin em. ?tutkitun järjen? suhteen tilanne oli toinen. Vyöhykemallista, PARAS -hankkeesta ja METKAsta löytyy tietysti aineistoa netistä.




Matti Kosola DI

ENEMMISTÖ-LEHTI POSTITETTU

Enemmistö 1/11 -lehti postitettiin viime torstaina. Teemana on jalankulku. Erityisesti käsitellään kahden viime lumitalven aiheuttamia ikävyyksiä jalankulkijoille. Haikeudella muistellaan aikoja, jolloin talonmiehet tunnollisesti hakkasivat petkeleillä ja rautakangilla heti alkavat jääkentät palasiksi. Nykyäänhän annetaan esim. Helsingin keskustassa jään kovettua vaarallisiksi jääharjanteiksi, joiden päälle sirotellaan hiekkaa. Kansantaloudelliset seuraukset ovat valtavia. Liukkauden takia jalankulku hidastuu olennaisesti ja varsinkin vanhuksille lonkkamurtumat ovat seurauksiltaan tuhoisia.

Helsingissä lehteämme myydään Espan Akateemisessa Kirjakaupassa.

TRADING ZONE - MAANKÄYTÖN JA LIIKENNESUUNNITTELUN VUOROPUHELU

Professori Raine Mäntysalo esitelmöi otsikon mukaisesti 28.4. torstaina Päärautatieaseman ravintola Elielin alakabinetissa kello 17:30 alkaen. Tervetuloa keskustelemaan kasvavan kaupungin maankäytöstä ja liikennesuunnittelusta. Kaupunkimme on murroksessa. Syntyy uusia keskuksia ja tapoja toimia. Millä ehdoin kehitys tapahtuu? Selviämmekö monikulttuuriuuden haasteista? Määrääkö kaupallisuus? Onko teknologian määräämää tilaa liikaa vai onko siinä pelastus? Entä valvonnan ja suojelun laita?

Enemmistö ry.:n sääntömääräinen pikakokous kello 17:15 samassa paikassa.

HELSINGIN JALKAKÄYTÄVIEN HOITO KAUPUNGILLE

Tällä hetkellä lähiöissä kaupungilla on usein kokonaisvastuu. Nyt vastuu laajennettaisiin kantakaupunkiin. Periaatteessa homma tuntuu mielekkäältä. Kantakaupungissa kiinteistöjen pitää hoitaa jalkakäytävät. Tulos on sitä sun tätä. Taloyhtiöt saattavat härskisti aurata lumet kaupungin hoitamalle ajoväylälle, josta kaupungin aura työntää ne takaisin jalkakäytävälle. Jalankulkijalle on ykshailee, kuka hoitaa jalkakäytävät, kunhan ne hoidetaan asiallisesti. Jos ovat monet taloyhtiöt saamattomia omien osuuksiensa hoitamiseen, niin kyllä kaupunki vastaavasti hoitaa nykyään monien kiinteistöjensä ympäristön yhtä surkeasti.


Ennen oli tsilarit rautaa, nykyään huoltoyhtiöt ovat puuta huh hah hei eli kyllä oma talonmies -systeemi hoiti vastuualueensa paljon paremmin kuin kymmenien kiinteistöjen huoltoyhtiöt.


Siis hyväksytään kaupungin kokonaisvastuu (hiekoitus, auraus, lumen poiskuljetus, jalkakäytävien pesu keväisin) sillä ehdolla, että se todella hoitaa asiansa kunnolla ja kokonaisvaltaisesti.

VIHDOINKIN OIKEAOPPINEN KÄVELYKATU

Helsingin Aleksin ja Espan välinen Keskukadun osuus on ollut jo monia kuukausia
toimivana kävelykatuna. Kallistöinen laatoitus on säilynyt kummankin pään
tolpparivistöjen ansiosta. Ilman niitä laiton pysäköinti olisi alkanut jo tuhota
kauniita kivilaattoja. Maan alla ovat kymmenien miljoonien eurojen huoltotunnelit,
joiden kautta tavarakuljetukset kulkevat. Näin oikeanlainen kävelykatusuunnittelu
toimii eli minkäänlaisille autokuljetuksille ei ole tarvetta. Jalankulkijat voivat rauhassa
ihailla eri aikakausien arkkitehtuuria (Stockmann, Rautatalo, Akateeminen kirjakauppa,
Domus Litonii).

Lähivuosina koko Keskuskatu tulee olemaan kerrassaan upea pitkä kävelykatu, jota voi
ihailla kuvahahmotelmasta (keskellä oleva poikkiviiva on Aleksi).

UUDENMAAN MAAKUNTAKAAVAN LUONNOS

Kaava on siis usean kunnan alueiden käytön yleispiirteinen suunnitelma.
Raideliikenteen osalta se on suorastaan enemmistöläisen unelma: 

Espoon ja Salon välinen oikorata kulkisi Lohjan kautta Turun moottoritien vieressä.
Tätä Enemmistö esitti jo vuosia sitten. Lahden oikorata on moottoritien vieressä
osoittanut kelpoisuutensa. Näin maisemat eivät pirstaloidu yhä useampiin eirillisiin
väyliin. Rakentaminen, huolto ja mahdolliset onnettomuustilanteet ovat paremmin
hoidettavissa. Järkevää on ohjata kaukoliikenne ns. lentorataa pitkin Helsinki-Vantaa
-lentokentän alitse Pasilaan lähiliikenteen käyttäessä päärataa. Klaukkalan haarake
Kehäradalta tulee aikanaan tarpeelliseksi. Tapanilasta haarautuva rantarata Porvooseen
ja edelleen Loviisan kautta Kotkaan on upea unelma.

Ken elää vielä 50 vuoden kuluttua voi nähdä monen unelman toteutuneen.
Enemmistö ry perustettiin 1968. Silloin olisi jo lähellä yhdistyksen satavuotisjuhlat!

ASUNTOPULA JA JOUKKOLIIKENNE

Taloussanomat (28.2.) selvitteli asuntopulan syitä. Suurin selittäjä oli yllättäen (?) joukkoliikenne. Tässä lainaus ansiokkaasta jutusta:

”Helsingin asuntolautakunnan puheenjohtaja Vesa Peipinen nimeää yhdeksi isoksi tekijäksi seudullisen, kuntarajat ylittävän ja liikennesuunnitelmat sisältävän suunnittelun puuttumisen.

• Seudullisen suunnittelun sijaan kunnat keskittyvät ainoastaan oman alueensa sisäiseen maankäyttöön ja rakennuspolitiikkaan.

Peipisen mukaan oli myös virhe luottaa siihen, että vapaat markkinat huolehtisivat riittävästä asuntotuotannosta.

• Sosiaalista asuntotuotantoa ei olisi pitänyt ajaa alas. Nyt rakennusmarkkinamme ovat keskittyneet muutaman ison toimijan ympärille, eikä muutos tilanteeseen tietenkään ole näiden rakennusliikkeiden intressinä.”

Joku viisas totesi myös, että keinoja asuntopulan poistamiseen on, mutta niistä käytetään vain ne tehottomimmat. Ovathan poliitikot asuntosijoittajia. Rakennusalan ja poltiitikkojen kytkökset ovat myös vahvat, vähintään ”maan tavan” tasolla.

Matti Kosola DI