Henkillökohtainen purkaus alkaa! Olen vuosikymmeniä kirjoitellut länsimetron puolesta. Raskasmetro oli rakennettu ja sillä siisti. Tässä esimerkiksi ote Hesarin yleisönosastokirjoituksesta (29.12.98): "Kaivattu poikittaisliikenne toteutuisi vaihdotta länsi-itä -akselilla. Tapiolasta pääsisi alle puolessa tunnissa Itäkeskukseen ilman ruuhkia. Eteläisen Espoon autoilijat voisivat hyvinkin oppia ajamaan esimerkiksi Niittykummun metroaseman pysäköintitiloihin ja siirtyä vaivattomasti Helsingin keskustan työpaikoille tai vaikkapa ilman talvitakkia miellyttävästi suoraan Kaisaniemen metrohallista uuteen elokuvakeskukseen."
Unelma länsimetrosta toteutuu ja se on toki pääasia. Mutta! Muistettakoon sekin, että Espoo teki lähes kaikkensa vastustaessaan hanketta. Jos Espoo olisi lähtenyt positiivisesti 1980-luvulla hankkeeseen, olisi saatu parhaimmassa tapauksessa Lauttasaaren jälkeen merimaisemat ja myöhemmin idän tapaan osittain luonnonvaloinen pintametro. Nyt tullaan kulkemaan Matinkylästä Sörkkaan maan alla tuijotellen vaivautuneesti ties minne. Niittykummun asemaa aletaan rakentaa viimetingassa tajuten, ettei asemia niin vaan rakenneta kesken toimivaa metroa.
Pitkiä laitureita on toitotettu vuodesta toiseen. Sanoma ei mennyt vastahakoisten päättäjien korviin. Nyt tulee mahdollisesti vuosikymmenien möhläys. Vaikeaa on myöhemmin korjata tilanne. Itsestäänselvää on, että matkustajamäärät lisääntyvät jatkuvasti, koska järkevä tiivistäminen sekä asuin- että liikerakentamisessa lisääntyy metroasemien lähellä.
Automaattimetron myötä lyhytmetrot kulkevat nopeammassa tahdissa, mutta myöskin haavoittuvuus lisääntyy olennaisesti. Yksikin automaattipysähdys voi hidastaa koko järjestelmää. Onneksi itsekkään Enemmistön pj:n yksi unelma toteutuu. Toivottavasti kolmen vuoden kuluttua laitan Vuosaaressa itseni ja Oiva-fillarini metroon ja pomppaan Matinkylässä ylös. Sitten nauttimaan Etelä-Espoon upeista rantoja kiertävistä kevyenliikentaan väylistä ja kehämäisesti pyöräillen takaisin itään!
Risto Larjavaara
