Pidin Enemmistön syyskokouksessa 15.10. esityksen omakohtaisista
liikennekokemuksista Euroopassa. Eurooppa on enemmistöläisittäin hieno
maanosa. Täällä on paljon historiallisia ja etäisyyksiltään tiiviitä
kaupunkeja, joihin tutustumiseen ei autoa tarvita. Kävelijä näkee
enemmän.
Esityksen kaari alkoi Venetsiasta ja päätyi toiseen hienoon kohteeseen – Helsinkiin.
Venetsia
on enemmistöläisen unelma. Kaupunki melkein ilman autoja. Mikä ilo
onkaan seurata vilkkaita kanavia teiden metelin ja pakokaasujen sijasta.
Tai kävellä kävelykaduilla ja ihailla uljaita rakennuksia.
Etelä-Euroopassa
on myös Nizza. Ainakin vielä muutama vuosi sitten yhden euron lipulla
sai matkustaa julkisilla kulkuvälineillä minne vaan koko provinssin
alueella. Vaikka Monacoon kauniita rantateitä pitkin. Ei siinä auto
houkutellut. Keskustassakin on panostettu uusiin raitiovaunuihin.
Entä Barcelona? Vanhojen kaupunkien parhaat paikat ovat kävelykeskustoja. Sekä asiakkaat että liike-elämä ovat tyytyväisiä.
Budapestissa
oli erikoinen kokemus. Moottoriteiden solmukohdassa kaupungin laidalla
oli bussiasema, josta piti lähteä bussin Belgradiin. Näin netissä. Kun
menin paikalle, ei linjaa kuulemma ollutkaan. Minua pallotettiin
neuvontatiskiltä toiselle mutta aina vastaus oli sama ” Ei sellaista
bussia ole. Jos onkin, se lähtee jostain muualta” No päädyimme ostamaan
junaliput ja juna toki vei meidät Serbiaan. Mutta vauhti ei ollut
hääppöinen. Vajaan 400 km matkaan kului virallisesti 8 tuntia,
myöhästymiset huomioiden 9 tuntia. Toista ovat Suomen tai Ydin-Euroopan
nopeat rautatieyhteydet.
Berliinissä
minua ihastutti kattojen tasalla läpi keskustan kulkeva S-bahn. Näkymät
olivat paljon paremmat, kuin metrossa. Olisi Helsingin metrokin voitu
jatkaa Espooseen Länsiväylän viereen, niin matkalaiset voisivat ihailla
merinäkymiä. Hyvä silti, että jatko vihdoin tulee.
Messukaupunki
Frankfurtissa messujen hintaan kuuluu automaattisesti koko messuajan
voimassaoleva kaupungin joukkoliikennelippu. Tässä on ideaa muuallekin.
Pyöräilykaupunki
Amsterdamin ja Kööpenhaminan kautta päädyimme lopulta Helsinkiin. Tämä
on rakas kotikaupunkini. Monet asiat ovat menneet hyvään suuntaan.
Kaupunkikeskustaa suunnitellaan nykyisin aiempaa enemmän ihmisten eikä
autojen ehdoilla. Pyöräteitä ja kävelyalueita on enemmän.
Enemmistö
on aina ollut aikaansa edellä. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää.
Miten esimerkiksi varmistetaan elävien kivijalkaliikkeiden menestys
kilpailussa automarkettien kanssa? Tai miten pelastetaan näivettyvä
syrjäseutujen bussiliikenne? Keskustelu yleisötilaisuudessa jatkui
vilkkaasti esityksen jälkeen muun muassa näistä teemoista.
Tuomas Mänttäri
Enemmistön varapuheenjohtaja
