sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Köpis säväyttää pyöräilyn jouhevuudessa

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

Kööpenhaminalaisesta risteyksestä löytyy teräksinen nojausteline, josta fillaristi voi ottaa tukea odotellessaan valojen vaihtumista. 
http://yle.fi/uutiset/santillista_ja_tehokasta_pyorailya_koopenhaminassa/7997325 (31.5.2015)

Radio Suomen Ylen aikaisessa oli iltapäivällä 21.5 innostava esimerkki Kööpenhaminan pyöräilyolosuhteista. Aluksi aina innokas toimittaja Olli-Pekka Ihamäki kertoi kokemuksistaan Tanskan pääkaupungissa. Tässä hajahuomioita:

- Suomessa tuntematon tapa eli vasemman käden nostaminen äkkijarruttaessa on siellä itsestäänselvyys. Miksi? Pyöräilijöitä on niin paljon jonoissa, että käsimerkki on lähes välttämätön välttääkseen ketjukolarin.
- Liikennevaloissa monissa paikoissa ei tarvitse pyörän satulasta laskeutua vaan voi mukavasti tarttua kädellä nojaustelineeseen.
- Pyöräilijät eivät aja jalkakäytävillä. Sinne joutuessa fillaria talutetaan. Vastaavasti jalankulkijat eivät tietenkään tule pyöräkaistoille. Yksinomaan fillarien suuret määrät ovat opettaneet asian. Jakeluautot eivät myöskään eksy sinne vaan purkavat lastinsa autokaistoilla.
- Pyöräkypäriä kayttävät harvat.


Komean uran virkamiehenä Helsingin kaupungin liikennesuunniteluvirastossa tehnyt Marek Salermo kertoi myös Köpiksen liikennemääristä. Vilkkaimmilla kaduilla voi vuorokaudessa kulkea 45 000 fillaristia, kun kesällä Lauttasaaren sillalla tai Baanalla voidaan päästä 6000 ohittajaan.

Asiointimatkoista suoritetaan 65 prosenttia polkupyörillä Kööpenhaminassa ja lähikunnissa jopa 45 prosenttia. Helsingissä vastaava luku on alle 15 %.

Pyöräilyn helppous ja sujuvuus ovat a ja o. Vastakkainasettelua ei juurikaan ole eri liikennemuotojen välillä. Yhteispelillä liikenne sujuu jouhevasti, kun taas Suomessa "liikennemerkkiorjuus" on hallitsevaa.

Enemmän tietoa löytyy Ylen uutissivuilta 16.5. otsikolla "Säntillistä ja tehokasta pyöräilyä Kööpenhaminassa." http://yle.fi/uutiset/santillista_ja_tehokasta_pyorailya_koopenhaminassa/7997325

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

maanantai 11. toukokuuta 2015

IKILIIKKUJA ANNELI ALANEN 1928 - 2015

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

Anneli Alanen
http://www.hs.fi/muistot/a1305954150526 (11.5.2015)

Me Enemmistössä muistamme Annelin vuosikymmenien työn liikenteen heikommassa asemassa olevien liikkujien puolesta. Lainaamme tähän 40-vuotislehdestämme (1/2008) jutun otsikolla "Pirkkalan kuulumisia"

Anneli Alaselta tuli meille pyynnöstä kirje, jossa hän muistelee rönsyilevään tapaansa elettyä elämää.

40- ja 50-luvut olivat ihanan vähäautoisia, jolloin kävely ja pyöräily olivat ilo ja nautinto. Lopullisesti hän heräsi 60-luvun loppupuolella, kun Helsinkiin suunniteltiin jättimäisiä moottoriteitä (surullisenkuuluisa Smith-Polvinen). 1960-luvulla autoistumisen myötä piti aamuisin käydä Kalliossa parvekkeella tarkistamassa, kattoivatko saastepilvet City-Helsingin näkymättömiin. Pahimpina saastesumu- ja pakokaasupäivinä ratikkakyyti Norssiin oli pakollinen pojille. 7-lapsinen perhe muutti 70-luvun alussa Pirkkalan Haikkaan Tampereen lähelle, jonka rauhallinen idylli muuttui sekin pian autokeskeiseksi. Anneli on tehnyt hyvin ansiokkaan työn siellä kevyenliikenteen väylien ja turvallisemman yhdyskuntarakenteen puolesta. Hän tutustui jo 70-luvun lopulla Tanskan Stillevej-katuihin ja myöhemmin upeaan Delftin kävelykaupunkiin Hollannissa. Epäpsykologinen Hidas-sana oli 1980-luvulla punainen vaate ensimmäisen oman autonsa hankkineelle elintasonousukasautomiehelle.

Nykypäivästä Alanen poimii yhden liikkumistottumusten muutoksen, sen miten lasten kyyditykset ovat yleistyneet vaivaisilla 1-2 km. matkoilla. Katuvarren koulutovereille kiireiset saattajavanhemmat ylinopeuksineen, tyhjäkäynteineen ja katkuineen ovat ikäviä ohittajia. Kyydityt lapset ovat sukupolvi, joille katukokemukset ilman peltikuorta jäävät kokematta. Tulevina autoilijoina ratin ääressä pääsee pakoon aiheuttamiaan melu-, saaste- ja turvallisuusongelmia.

Kirje päättyy toiveikkaasti Lauri Viidan sanoihin:

         Mitä ei voi silmin vajain nähdä siitä unta nähkää

Helsingin Sanomissa on 10.5 Annelin Antti-pojan vaikuttava muistokirjoitus.