torstai 23. heinäkuuta 2015

Enemmistöläinen Italiassa


HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi


 Kuva: Sanni Luokkanen

Vietimme kahden viikon perheloman tänä kesänä Italiassa. Konsepti oli sama kuin aiempinakin vuosina. Parikymppiset lapsemme olivat mukana viikon ja palasivat sitten kotimaahan sosiaalisten rientojensa pariin. Vaimon kanssa jatkoimme etelässä vielä toisen viikon. Näin saatiin yhdistelmä koko perheen aikaa ja parisuhdeaikaa. Jokaiselle jotain. Suosittelen muillekin perheille.

Perheneuvonnan sijaan ajattelin kuitenkin keskittyä liikenne- ja kaupunkisuunnittelukokemuksiin enemmistöläisen näkökulmasta. Ensimmäiseksi viikoksi olimme vuokranneet asunnon Firenzen vanhasta kaupungista. Koko laaja vanhakaupunki oli virallisesti autoton. Tosin paikalliset asukkaat ja taksit saivat ajaa sinne omilla autoillaan. Järjestely toimi aika hyvin. Tosi kapeille kaduille ei olisi monia autoja mahtunutkaan. Kävelijä oli kuningas, jota välillä häiritsivät lähinnä vespailijat. Kuulemma automaattinen kameravalvonta lähetti sakot sellaisille autoille, jotka tulivat luvatta keskustaan.

Firenzen viikon jälkeen vuokrasimme viikoksi auton Toscanan ja Keski-Italian maaseutuun tutustumista varten. Ei mikään kovin enemmistöläinen vaihtoehto. Mutta tulipahan tuokin matkailun muoto nyt selvitettyä. Kyllä se työstä käy, kun yrittää selvitä kolhuitta kiivaasta italialaisesta liikennekulttuurista, kapeista ja kiemurtelevista vuoristoteistä ja vielä löytää perille maaseutumajoituksiin.

Kaupunkien keskustat ja niiden liepeet olivat yksityisautoilijalle stressaavia paikkoja. Ruuhkia, kiellettyjä alueita ja ajosuuntia, vapaita parkkipaikkoja ei missään. Autoilu oli kerrassaan epämukavaa. Paikallinen Enemmistö oli ilmeisesti toiminut kaupunkisuunnittelussa tehokkaasti. Liikenneturvallisuudessa sillä olisi kyllä yhä työsarkaa. Nopeudet pienillä teillä olivat usein liian korkeita, varsinkaan kun ei etukäteen tiennyt, mitä mutkan takaa tulisi vastaan. Kerran tavallistakin kapeammalla pikkutiellä koko jonon autoja piti peruutella kymmeniä metrejä levennystä etsiessä, kun isompi auto tuli vastakkaisesta suunnasta.

Toinen äärilaita olivat sitten leveät ja suorat autobaanat. Kaikki keskeiset moottoritiet olivat maksullisia. Tämä toi tietysti toivottavaa kilpailuetuja julkiselle liikenteelle. Suomessa autoveroista marisevat autoilijat unohtavat helposti sen, että kaikki tiet Suomessa ovat maksuttomia, ainakin toistaiseksi.

Moni idyllinen paikka oli sellainen, ettei sinne kannattanut mennä autolla ollenkaan. Tällainen oli esimerkiksi Ligurian rannikon kuuluisa viiden rantajyrkänteisiin rakennetun pikkukaupungin kokonaisuus, Cinque Terre. Taitoimme muutaman kilometrin matkan kaupunkien välillä ikiaikaisia jylhiä kävelyreittejä pitkin vuorten ja meren välissä. Näkymät olivat huikeita. Valitettavasti osa reiteistä oli yhä poikki neljä vuotta sitten olleiden tulvien ja maanvyöryjen jäljiltä. Ilmeisesti rahaa moottoriteiden ylläpitoon oli enemmän kuin kävelyreittien. Harmi. Turisti-info jakoi yhä harhaanjohtavia vanhoja esitteitä innokkaille patikoitsijoille.

Italia oli enemmistöläisestä näkökulmasta yhdistelmä hyvää ja huonoa. Oma kokemus autottomuuden mukavuudesta vahvistui. Minua auto ei tee vapaaksi vaan autottomuus eli kävely, pyöräily ja julkinen liikenne. Italia oli upea maa mutta autoja siellä oli häkellyttävän paljon. Välillä tuntui kuin jokainen suosittujen paikkojen lähellä oleva tienpiennar ja pusikko olisi käytetty parkkeerauspaikaksi. Mamma Mia! Oli helpottavaa palauttaa vuokra-auto kolhuitta viikon jälkeen ja palata taas autottomaan arkeen.


Tuomas Mänttäri

Enemmistön varapuheenjohtaja

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi